Tablettikoulu?

Uutisissa puhutaan kovasti koulujen aateekoohommista. Niin paljon, että blogsautuskynnys ylittyi 😀

<disclaimer> joo, olen töissä Samsungilla ja joo, ropellan vehkeitä työkseni. Arvostan.netissä puhun kuitenkin yksityishenkilönä ja kaikki mielipiteeni ovat ihan ihkaomiani <\disclaimer>

Koulujen opetuksen, ylioppilaskirjoitusten, ryhmätöiden, ohjelmoinnin sisällyttäminen OPSiin ja kaiken sen sellaisen tekeminen aateekoon kautta on ihan oma lukunsa, josta minulla on toki hirmuisen hyviä ja kiiltäviä mielipiteitä. Ne on kuitenkin tässä kohtaa jätettävä myöhemmäksi kun koko blogsautus taitaa kulua tähän mielenpäällimmäisen ihmetyksen aiheeseen:

Mikä tabletti meidän kouluun pitäisi ostaa? Nyt ihan oikeasti. Eiku siis ihan ihan oikeasti. Ainoa ostos mikä kannattaa tehdä ilman tarveharkintaa on maitopurkki siwasta ja sitäkin varten itse asiassa ensin pitää miettiä, että onko miulla jo maitoa, paljonko maitoa mie tarvin ja onko miun jääkaapissa tilaa. Hämmentävän usein koulun tablettihankinnassa alkuperäinen lähtöajatus on ”Me ostetaan tabletteja!” Ihan hienoa ja kaikin mokomin, mutta kun sitten seuraava kysymys onkin tuossa jo paksunnettuna. Kyllähän nyt aidosti täytyy ensin tietää, että onko minulla jo maitoa ja paljonko maitoa mie tarvin. Seuraavassa jokunen mieleentuleva kysymys, jotka pitäisi esittää ennen tuota paksunnettua:

  • Minkä pedagogisen tai teknisen tarpeen täytän tabletilla? Näitä on monia mahdollisia, vaikkapa tiedon etsiminen netistä, koulun sähköpostin ja jaetun sähköisen työympäristön käyttö, oppilaiden innostuksen valjastaminen, luokan irrottaminen luokkahuoneesta muihin tiloihin, sähköisen materiaalin käyttö, koulun imago tai joku muu. Näistä kysymyksistä kuitenkin ehkä tärkein! Miksi ne oikeasti tahdot hankkia?
  • Mitä materiaalia käytän opetuksessa nyt ja tulevaisuudessa? Paperinen kirja ja vihko toimii aavistuksen rajoitetusti tabletilla ja sähköisen materiaalin käytössäkin on eroja. Kannattaa myös uhrata ajatus sille, että miten se materiaali sinne tablettiin saadaan.
  • Miten hallinnoin tabletit? Vihkoja on helppo ostaa kadonneen tilalle, mutta tabletin kadotessa tai hajotessa korvaavan laitteen saaminen on aavistuksen työläämpää. Käyttöönotossa, verkkoasetuksissa, kirjautumisissa ja kielenvalinnassa on useimmille meistä yhdenkin vehjeksen kanssa työtä, saati sadan tai kahdensadan. Jos minä ostaisin vaikka 100 tablettia niin haluaisin aika varmasti tietää että missä ne on ja mitä niillä tehdään.
  • Paljonko minulla on rahaa? Olisi tietysti tosi hauska ostaa paljon ja kalleinta, mutta se useimmiten on utopiaa. Kannattaa myös pohtia sitä, että ostanko hyvää vähemmän, huonoa enemmän vai keskitasoa keskiverrosti. Kaikkia tapoja näkee ja valinta riippuu hirmuisenkin monesta tekijästä. Harvoin kuitenkin halvalla saa hyvää. Valitettavasti
  • Minkälainen tietoliikennejärjestelmä minulla on? Jos netti tökkii opettajanhuoneessa eikä oppilaiden kännyköille voi antaa langatonta nettiä koska d-link langattoman verkon tukiasema koulun eteisessä ei pysty eikä kykene, niin ennen sadan tabletin hankintaa voi käyttää aika montakin hetkeä miettien sitä verkkoinfraa, jonka pitäisi kaikkia niitä internettiin päin reppuselässä kanniskella.

Sitten kun tuon kaltaisia kysymyksiä on pohdittu, mietitty, käännetty ja väännetty ja muistiin kirjoitettu voi edes alkaa suunnittelemaan siihen alkuperäiseen kysymykseen vastaamista. Alkuperäiseen kysymykseen vastaaminen saattaa itse asiassa olla jopa kohtalaisen helppoa noiden pohdintojen jälkeen. 🙂

Ne teistä, jotka ette ole koulussa käyneet oman peruskoulun tai lukion jälkeen tämä tuntuu aika varmasti erikoiselta, mutta ihan oikeasti mein veromarkoilla ostetaan 200 tablettia kouluun koska: ”nämä on hyviä, näitä me ostetaan!” Mie kauheasti toivoisin, että kaikki rehtorit, opettajat, kunnan it-osastot ja muut asian kanssa painiskelevat ymmärtäisivät pyytää apua ja kysyä, auttajia taatusti löytyy sekä vapaaehtoisia että kaupallisia. Mie luulen, että oppijoiden vanhemmistakin löytyy aika paljon asiantuntemusta jos sitä vain keksitään keino käyttää.

Ylipäätään on todella hienoa, että koulut ovat heränneet teknologiaan ja lapset saavat käyttää kaikkia mahdollisuuksia mitä uudet vehjekset tarjoaa. Ehkä jonain päivänä oppiminen ja opiskelu muuttuu vieläkin radikaalimmin kuin mitä teknologia mahdollistaa 😀

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on Facebook
Facebook
Email this to someone
email
Kategoria(t): Työhommia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

13 vastausta kohteessa Tablettikoulu?

  1. nimetön_kolleegikko sanoo:

    Nimenomaan näin. Kaikki tapaukset, joita tiedän, jossa on ostettu halvinta mahdollista tai laitteita tietohallinnon ajamana ovat jokainen menneet metsään tavalla tai toisella.

    Vähän sama kun maanviljelijälle ostaisi traktoriksi mönkijän. ”Kun se oli halvempi kuin se iso traktori ja onhan siinäkin neliveto ja näppyläpyörät ja ennenkaikkea se käyttää samaa 95:sta kun me toimistoheebotkin käytetään.

  2. Jnn sanoo:

    Hmm… en ole vielä kuullut yhdestäkään koulusta, jossa olisi ostettu tabletteja tai läppäreitä koska ”nämä on hyviä, näitä me ostetaan!”
    Halvalla on joskus koetettu päästä, koska ei yksinkertaisesti ole ollut rahaa käytettävissä tarpeeksi, mutta eiköhän näissä tilanteissa ongelmatkin ole tiedostettu jo etukäteen (riviopettajille niistä toki ei ole välttämättä kerrottu).

    Yleiset skenaariot ovat:
    – Tietohallinto antaa vaihtoehtoja, josta rehtori (ja opettajat) saavat valita jonkun. Nämä kyllä pelittää infran kanssa ja näille on koululla oikeaa käyttöä,

    – Tietohallinto joko tuottaa jotkut laitteet koululle (haluavat opettajat mitä hyvänsä). Tällöin opettajat eivät välttämättä tiedä miten laitteita käytetään, eivätkä välttämättä myöskään mihin niitä käyttäisivät, mutta ne toimivat kyllä infran kanssa saumattomasti silloin kun käytetään.

    – Tietohallintoa ei kiinnosta koulut. Rehtori (ja kenties opettajat) valitsevat laitteet, useimmiten nimenomaan pelkästään henkilökohtaisten ja pedagogisten preferenssiensä mukaan. Infran kanssa ei välttämättä ole minkäänlaista yhteensopivuutta, ja verkonkaan toimivuudesta ei tiedetä.
    Tietohallinto auttaa jälkeenpäin, mutta vastahakoisesti, sillä hehän eivät osallistuneet laitehankintaan alunperinkään.

    – Koulu (rehtorin ja opettajalähtöisesti) hankkii laitteita, joita tietohallinto (joko perustellusta tai arvovaltasyystä) ei hyväksy / vastustaa.
    Se, miten ne toimivat infran kanssa on ihan sattumakysymys.
    Jos ei toimi, tietohallintokaan ei välttämättä auta (esim. emme tue macceja, tai emme tue androideja on ainoa perustelu).

    – Sitten on näitä satunnaisia, eli ei ole varsinaista infraa, verkkolevyjä, oppimisympäristöjä eikä muita, mutta joko a) on langaton verkko b) langaton verkko on vanhentunut tai riittämätön kapasiteetiltaan tai c) ei ole langatonta verkkoakaan.
    Näihin tilanteisiin sun blogi osuu.

    Mutta kaikkiin skenaarioihin on yksi yhteinen tekijä: Tietohallinnon ja koulun välinen yhteistyö on se, joka asian ratkaisee.
    Jos sitä ei ole, niin projektin (ja laitehankintojen) onnistuminen on vain ja ainoastaan tuurista kiinni – ja epäonnistuminen on onnistumista todennäköisempää.

    • Markus sanoo:

      Kiitos kovasti vastauksestasi 🙂 Ja kerroinkin yksinkertaistavani kovasti.

      Olen erinomaisen samaa mieltä monissa kohdissa kanssasi, mutta pureutumatta aivan tavattoman syvälle kirjoittamiisi erilaisiin hankintaprosesseihin yksi asia pistää silmään. Tietohallinto.

      Vastauksessasi korostat (sinänsä erinomaisen ansiokkaasti ja tarpeellisesti) infran ja laitteen yhteistoimintaa ja tietohallinnon roolia laitteiden hankinnassa ja käyttöönotossa. Ehdottomasti ja ilman muuta sellainen yhteistoiminta on tarpeen ja usein välttämätöntä onnistuneen käyttöönoton mahdollistamiseksi.

      Se minkä ehkä tahallasi unohdat on pedagogiikka. Tietohallinto ei välttämättä eikä aina ihan oikeasti välitä siitä, että miten opettaja laitteen avulla tai ilman laitetta oppijat tiedon lähteille johdattaa vaan keskittyy tietohallinnon kannalta oleellisempiin asioihin. Kokemukseni mukaan tietohallinnon hankintapäätökset taipuu lähes väkisin ulko-opetuksellisiin asioihin kuten nyt vaikka puitesopimukset ja sen sellaiset.

      Kiitos vielä! Hyvin puhuttu 😀

      • Jnn sanoo:

        Kiitos vastauksestasi. Jätin tosiaan pedagogisen puolen pois aivan tarkoituksellisesti. Laite on vain väline. Niin tabletti, lyijykynä, vihko, liitu- tai älytaulu kuin oppikirjakin.

        Väitän provosoivasti, että kun opettaja perustelee mielipidettäään, päätöstään tai valitustaan sillä, että hän haluaa mennä pedagogiikka edellä, hän itse asiassa useimmiten onkin puolustusvaihteella, tekee itsestään jotain erityistä, ja pyrkii perustelemaan siten, että toisella osapuolella ei ole mahdollisuutta kyseenalaistaa. Koska toinen ei tiedä mikä juuri tämän opettajan pedagoginen näkemys on.
        Pedagogiikka edellä on vuosia yliopistolla rakennettu tankki ja barrikaadi millä opettajana voimme tarpeen mukaan korostaa itseämme ja erityisosaamistamme – jopa toisillemme.

        Itse en ole vielä tavannut tablettia, älypuhelinta tai läppäriä jota en pystyisi käyttämään pedagogisesti perustellen oppimisen (sekä opetuksen ja ohjaamisen) välineenä. Toki jos tarjolla on infra oppimisympäristöineen pääsen opettajana helpommalla. Mutta välttämätön se ei ole.

        • Markus sanoo:

          Kiitos taas hyvästä kommentista.

          Olet taas varmastikin ihan oikeassa. Mutta en voi välttää astumasta hiukan samalle polulle ja otan keskustelun nimissä toisen puolen 😀 Väitän siis provosoivasti, että kun tietohallinto perustelee jonkin laitteen hankintaa/hankkimattomuutta, tukemista/tukemattomuutta se perustelee sen sellaisin teknisin asioin joita opettajan tai rehtorin on mahdoton ymmärtää ja on itse asiassa puolustuskannalla eikä tahdo vaarantaa omaa mukavuusaluettaan tai näkemystään.

          Tietohallinto on vuosia rakennettu tankki ja barrikaadi millä tietotekniikan ammattilaisina voimme tarpeen mukaan korostaa itseämme ja erityisosaamistamme, jopa toisillemme. Itse en ole vielä kuullut yhtään oikeasti validia perustelua sille, että oppilaslaitteet pitää pystyä liittämään MS Domainiin.

          Huomautan tässä kohtaa vielä uudestaan, että tämä kaikki keskustelun nimissä eikä asiat missään nimessä ole näin yksinkertaisia tai mustavalkoisia. Kiitos kovasti oivista avauksista, pelkkää asiaa kaikki!

          • Jnn sanoo:

            Jep. Juurikin näin. Vastauksessasi palattiin ensimmäiseen pitkään kommenttiini; yhteistyö on se edellytys onnistumiselle.
            Se, ollaanko domainissa ja integroidaanko vaikka oppimisympäristöt ad:n on täysin toissijaista oppimisen kannalta. Siinä lienee kysymys organisaation (tietohallinnon ja/tai koulun) hallinnan tarpeesta ja halusta voida ongelmatilanteessa selvittää kuka ja mitä, eikö?

            No, osittain tämä lienee mielipidekysymyskin. Itse olen kiitollinen jokaisesta mobiililaitteesta, joka kouluihin saadaan. Niille kaikille on käyttöä, juuri sitä pedagogista käyttöä, ainakin niissä kouluissa, joissa laitekanta on olematon tai vanhentunutta 5-10 vuotiasta työasemaa.

            Mutta se, onko kyseessä Android-, Windows vai I, tai vaikka Chromebook; se on minusta täysin toissijainen asia.

            • Markus sanoo:

              Hyvin puhuttu. 🙂

              Kiitos!

            • nimetön_kolleegikko sanoo:

              Pakko on laittaa omia korsia lisää tähän kekoon, kun mennään intohimon värittämällä alueella.

              Hallinnan tarve: Kysehän on vain oman perseen pelastamiselta vastuukysymyksissä. Tämä vaatii isoa kulttuurinmuutosta, jossa ei etsitä aina syyllistä paikallislehtien sivuilla, vaan syytä ja korjataan itse ongelma, eikä ongelman kanssa painiva henkilö.

              Muutosvastarinta: Tätä perustellaan juurikin erinäisin barrikadinomaisin perusteluin. Tietoturva, vastuukysymykset, lisenssihallinta (_PALJON_ helpompia ja halvemia tapoja hoitaa lisenssit löytyy, kuin mitä Microsoft ja SCCM tarjoavat). Myös AD-integraatio on yksi näistä suurista perusteluista, jolta varsinaista syytä etsiessä usein katoaa pohja. Miksi sitten näin? Usein kyse on joko a) laiskuudesta b) kiireestä c)näköalattomuudesta tai d) pelosta oman työnsä puolesta. Väitän, että tuo jälkimmäinen on ehkä suurin. Muutos on suurelle osalle kansasta uhka, kun se vain muutamille on mahdollisuus.

              Laitekysymys: Väitän, että sillä mitä laitetta haluaa käyttää on merkitystä (ei tärkein asia, mutta ei merkityksetönkään). Ehkä juuri niiden saatavilla olevien opetukseen soveltuvien sovellusten muodossa, että myöskin käyttettävyyden kannalta. Niissä on vieläkin suuria eroja. Ja nämä ovat usein juuri sen IT-osaston suosikkia vastaan, ”joka toimii niin hyvin yhteen meidän infran kanssa”, joka on sekin hyvin kyseenalainen faktana. Täytyy etsiä se omiin opetusmetodeihin sopiva laite/sovellus/hallinta/yms. ympäristö, jossa yhtenä osana se laite on.

              Täyttä hulluutta on myöskin ostaa useaa eri käyttöliittymää ostamalla varmuuden vuoksi läppäri, tabi, pädi, surface ja chromebook. Siinä menee opettajan kaikki aika tehokkaasti luokan mikrotukena toimiessa kun jokainen asia tehdään jokaisessa laitteessa vähän eri tavalla. Itse jättäisin chromebookit ja läppärit ainakin alakouluilla ja ehkä yläkouluillakin pois, sillä niillä oppiminen tulee koneen luo, eikä laite tule oppimisen luokse, kun ne on kuitenkin kiinteine näppäimistöineen sidottu työpöytään, mikä ei ole oppimiselle se otollisin paikka monellekkaan piltille.

              Tähän kun lisätään vielä sähköisten materiaalien saatavuus eri ympäristöihin, niin ollaankin iloisessa sekamelskassa. Flash on oikeasti kuollut, mutta suomessa sähköisiä oppikirjoja jumitetaan edelleen sitomalla niitä fläshiin. Vastaavasti opetuksellisesti esim. Word, PDF, Google Docs, Pages jne. ovat hieman vajavaisia, ellei olla esseetä tai tutkimustyötä kirjoittamassa. Interaktiivisuus (oppimisen tärkeä elementti) puuttuu edellämainituista kokonaan. Interaktiivisuutta ja multimediaa sisältävät formaatit taas ovat usein valmistajakohtaisia. Valitettavasti tähän, kuten moneen muuhunkaan sähköiseen oppimiseen liittyvään ei ole vielä kehittynyt riittävän kattavasti standardeja, jotta ne toimisivat ristiin eri laitteissa. Vaikka esim. HTML5 antaa jotain, se ei esimerkiksi toimi silloin, kun verkkoa ei ole (verkkovika tai vaikka lähimetsässä biologian oppitunnilla käynti). Jos tällaisessa tilanteessa valitsee usean alustan lähestymisen, joutuu yleensä tyytymään alimpaan yhteiseen nimittäjään ja silloin investoinnista merkittävä osa menee hukkaan..

              Eli pitäisi löytää koulukohtaisesti kaikille sopiva pedagogisesti toimiva kokonaisuus, jonka sekä rehtori, opettajat, IT ja kunnan talousjohtaja yhdessä sosiaalitoimenjohtajan kanssa voivat hyväksyä ilman, että heidän parhaita kavereitaan harmittaa kun heiltä ei ostettukkaan, vaikka niin monet munkkikahvit on yhdessä juotu, eikä kenenkään arvovaltaa uhattu tekemällä päätöstä, jossa he eivät päässeet määrittelemään ainakin yhtä äärimmäisen tärkeää ominaisuutta (kuten vaikka väriä). – Helppo homma.

              (kyllä hieman provosoin lopussa)

              • Jnn sanoo:

                Come on!
                Lue ihmeessä oma tekstisi, ja poista kaikki tekosyyt, selittelyt ja syyttelyt siitä.
                Ja pohdi sitten mahdollisuuksia.
                Niitä on!

                • nimetön koleegikko sanoo:

                  Tottakai niitä mahdollisuuksia on. Vaikka kuinka ja paljon.

                  Ne jatkuvasti kuultavat tekosyyt ja selittelyt vanhojen tapojen muuttamisen estämiseksi ovat ehkä ne syyt, miksi tuo negatiivinen ja syyttelevä (ja todellakin tarkoituksella kärjistetty syyttelevä) postaus lähti.

                  Pedagogisesti toimivia kokonaisuuksia on paljon, mutta usein valintoja tehdään vain kriteerein, joilla on kovin vähän tekemistä itse opetuksen kanssa. Monesti vielä jätetään opetusta tekevien henkilöiden kouluttaminen kyseisten järjestelmien käyttöön tekemättä kustannusten vähentämisen takia.

                  Onneksi tämä asia on ollut kovaa vauhtia muuttumassa täällä suomen niemellä. Tilanne oikeasti paranee kuukausi kuukaudelta.

  3. Anssi sanoo:

    Joo, muoti on muoti. Itseäni kiinnostaa paljon enemmän esim. Sugata Mitran tutkimus ja SOLE-pedagogiikka, jossa varoitetaan antamasta jokaiselle omaa laitetta ja tutkitaan muutenkin asiaa ihan eri näkökulmista. Mutta eihän nämä kiinnosta täällä ketään, ei ainakaan Espoon Laajalahden koulussa. Liian radikaalia. Pitää olla tyhmää, pitää sopeutua.

    • Markus sanoo:

      Kiitos kommentistasi! Mie en osaa mainitsemastasti tutkimuksesta tai SOLE:sta kommentoida kun en aiheeseen ole perehtynyt. (vaikka kenties pitäisi) Pakko kuitenkin kommentoida tuota tyhmyyttä: Mie haluan uskoa kyllä vilpittömästi, että kaikki haluaa kouluissa lapsille tehokasta ja toimivaa opetusta. Se, että jostain tavasta tai teknologiasta ei tiedä ei vielä tee tyhmää vaan tietämättömän. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.