Viittilöinnin sietämätön keveys

Useinkin kuulee sanottavan: ”Elämä on liian lyhyt <täytä sopiva sana, joka kulloiseenkin tilanteeseen passaa>” Olen kuullut esimerkiksi katumiseen, laihduttamiseen, seurusteluun, nenänkaivuuseen ja vain mielikuvitus on rajana kun tahdot jotain tosi diippiä tilapäivitykseesi facebookissa.

Mie olen kouluttaja, viittilöitsijä ja viihdyttäjä. Miun palkintoni on (tottakai rahallisen korvauksen palkan muodossa lisäksi) eturivin näsäviisaiden ja takarivin kaikentietäjien toviksi hiljentäminen ja keskirivin palkansaajien silmistä näkyvä hetkellinen kirkastumisen ja ymmärtämisen ohikiitävä kajastus. Sen pilkahduksen huomaamiseen täytyy vain olla tosi tarkkana, muuten palkinto menee sivu suun ja päädyt tusinaturinoitsijoiden ja palkkapaasaajien sankkaan massaan.

Kouluttajat voidaan itse asiassa hyvinkin napakasti rinnastaa pappeihin. On niitä arkipäivässä leipäänsä tienaavia peruspuhujia, jotka nappaa virsikirjasta virret jotka viime vuonnakin veisattiin ja saarnatekstit on peritty kotiseurakunnan jo edesmenneeltä pappismieheltä tai toisaalta löytyy niitä silmät palaen seurakuntansa eksyneet lampaat laumaansa laulavia sielunpaimenia, joiden pelkkä läsnäolo saa eturiviin pakotetut räkänokat niistämään nenänsä ja joista huokuva lempeys johdattaa aremmankin teinitytön kysymään jumalan asennetta poikakavereihin.

Kouluttaminen, varsinkin vaikeiden asioiden kouluttaminen, on hankalaa ja työlästä ja vaikean, tiivistahtisen ja haastavalle joukolle pidetyn kurssin tai workshopin jälkeen tietää kotona tehneensä ihan oikeasti työtä. Siitä huolimatta mie taas, kerta toisensa jälkeen hakeudun sellaisten tehtävien ääreen, jossa pääsen toisinaan työpöydän laidalla rennosti turinoiden, toisinaan tussi sauhuten valkotaululle piirustaen ja joskus hyvinkin tiuhaan tahtiin edestakaisin tepastellen ja käsiä viuhuttaen opettamaan ja kouluttamaan ihmisille teknisiä asioita. Mitähän siitäkin nyt pitäisi päätellä?

Ensi kuun alussa siis palaan tehtäviin, joissa olen eniten väsynyt, eniten tyydyttynyt ja eniten antanut ja myöskin eniten aikaa työelämässä viettänyt. Ja se on minusta aika siistiä, koska elämä on liian lyhyt sellaisen työn tekemiseen, mistä ei eniten saa ja mille ei halua eniten antaa.

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on Facebook
Facebook
Email this to someone
email
Kategoria(t): Työhommia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

10 vastausta kohteessa Viittilöinnin sietämätön keveys

  1. KaisaL sanoo:

    Helvetillisen vision jälkeisen naurunpuuskan aikana näin kyllä sen tosista totisimman pääajatuksen tuolle rivien välilöissä. Olet, ties monennenko kerran, aivan asian (sulassa ja tosi hotissa) ytimessä, oi suurehko ja viisas Markus-Setä. 🙂

    • Markus sanoo:

      Jopas, tässä ylisanojen sateessahan täytyy ihan sontsaa kaivaa esille… 😀

      Kiits kauniista sanoista.

  2. LasseL sanoo:

    Itsekin kaipaan ajatajoin kouluttajahommia. Hyvin mennyt kurssi on palkitsevaa monellakin tasolla.

  3. Risto sanoo:

    Viittilöitsijä eli matkasaarnaaja eli näyttelijä…. koomikko ….. esikuva …. myyjä …. mielipidevaikuttaja….. trendsetteri ….. kävelevä sanakirja ….

    Viisaita ja hauskoja sanoja, Markus! Olkoon viittilöisijän polkusi valoisa, kivetön ja sopivalla tavalla suora ja mutkaisa.

    • Markus sanoo:

      Mitenköhän nuo kaikki saadaan mahtumaan uuteen käyntikorttiin? Täytyy varmaan tehdä sellainen haitarimalli sitten… 😀

      Kiits kauniista sanoista.

  4. Tytti sanoo:

    ”elämä on liian lyhyt sellaisen työn tekemiseen, mistä ei eniten saa ja mille ei halua eniten antaa.”

    Niin.

  5. Jarkko sanoo:

    Kokeileppa joskus näitä ammattitestiautomaatteja. Mielenkiintoisia vaihtoehtoja tulee, mutta aina se kouluttaja sieltä löytyy.

    Siinä olet harvinaisen oikeassa, että kouluttajassa täytyy olla sekä saarnasmiehen virkaa, sillä pappihan ainakin näyttää uskovan kovastikkin omiin sanoihinsa ja tietämykseensä omasta aiheestaa ja uskoa oman puheensa voimaan, että kauhealla innolla jatkaa saarnaansa tylsistyneen oloisen yleisön edessä. Saarnasmieshän joutuu myös tilaisuuden jälkeisessä kahvitilaisuudessa puhumaan täysin tuntemattomien ihmisten kanssa ihan mistä aineesta tahansa kovin kiinnostuneena.

    Saarnasmihen pitäänee myös kaivaa niitä ”viestin perillemenoindikaattoreita” yleisöstä jolta ei välttämättä tavanomainen tarkkailija löydä minkäännäköistä reaktiota. Ne pienet pilkahdukset pitää tosiaan kaivaa sieltä.

    Toisaalta pitää olla myös myyjän virkaa, sillä tuotteeseen pitää olla niin kova esitys päällä, että yleisö kokee opiskelevansa mualiman hienointa aihetta, jotta mielenkiinto pysyy yllä.

    Joten siksiköhän usein tulee näissä testeissä vastaukseksi: kouluttaja, myyjä tai uskonnonopettaja?

    Mistäköhän sitä löytäisi siis työn, jossa saisi kouluttaa, tutkia ja vähän vaikuttaa siihen myyntityöhönkin?

    • Markus sanoo:

      Ai miten mukavasti sie jatkoit siitä mihin mie tilanpuutteessa ja laiskuuttani jätin 😀

      Kiitos kommentista. Ihan niinko aina ennenkin niin sullon mun luonto 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.