äitienpäivä

Äidit.

Maistuu ja tuoksuu hyvältä. Pesee ahterin ja vaihtaa vaippaa. Ruokkii ja pitää kädestä kun kinttu ei oikein kanna. Ottaa pois kaiken kiiltävän ja särkyvän. Kiljuu kun tuuskahdan nenälleni ja moittii kun piirrän vahaliidulla ja kynsilakalla avaruusmiehen seinään.

Nuo ilonpilaajat. Kaikki kiva pitää kieltää. Tottakai mie voin pyöräillä Linnanmäelle yksin, tuo vain ei tajuu! Miten niin en muka saa ottaa vuohta, kyllä mie sen hoitaisin! Eikä se edes osta mulle mopoa tai hevosta, kyllä mie sen hoitaisin ja ihan hyvin voisin ajaa skootterilla vaikka olen vasta yksitoista!  Sitten se pakottaa pitämään pipoa vaikka pakkasta ei ole edes kymmentä! Äläkä edes aloita siitä, etten muka voi ottaa tatuointia!

Se ei vain tajua! Kyllä mie itse tiedän jo, että mikä minulle on parasta! En malta odottaa, että muutan pois kotoa eikä se ole enää määräilemässä! Miten niin einespitsalla ja energiajuomalla ei voi elää, kyllä mie ainakin voin! Se on vain niin kalkkis ettei se ymmärrä! Ja kai se on ihan idari kun soittaa poliisit kun menin koulusta kaverin tykö ja meillä oli vain kivaa eikä kellokaan ole vielä yhtätoistakaan illalla! Se oli ajellut ympäri kaupunkia minua etsimässä, vaikka olin vain siellä kaverilla, mitä se oikein ajatteli? Luuli varmaan että mää oon joku tyhmä vaikka kyllä mää osaan pitää itsestäni huolta.

Sitten se sanoo, että kannattaa odottaa sitä oikeaa, etten muka voi muuttaa yhteen ja mennä naimisiin tuon kanssa, vaikka mää rakastan sitä ihan älyttömästi ja olen jo kahdeksantoista! Mitä sekin tietää, sehän on ollut saman kanssa jo ainakin sata vuotta! Ja ainakin lapsen kanssa pitää odottaa, että on työ ja asuntolaina. Mitä sekin tietää? Silloin kun se meni naimisiin niin varmaan käytiin ryhmysauvalla kolkkaamassa naapurikylästä vaimo! Ja sen mielestä pitäisi muka tutti desinfioida! Ja sen mielestä pitää lopettaa tupakointi kun on raskaana! Silloin kun sen lapset oli pieniä niin niille varmaan juotettiin viinaa! Eiku…

On ne vain omituisia otuksia nuo äidit. Miten luonto onkin suunnitellut tämän homman niin, että aluksi ollaan täysin riippuvaisia äidistä, sitten se muuttuu maailman kauheimmaksi ihmiseksi ja elämänpilaajaksi, minkä jälkeen siitä tulee neuvonantaja, auttaja, tuki ja turva. Lapsien pullan- tai parfyymintuoksuiseksi isoäidiksi vaihdetaan jossain vaiheessa liukuvasti ja se viimeinen ajanjakso onkin sitten totuttelua ajatukseen siitä, että äiti ei olekaan puhelimen päässä, että täytyy selvitä yksin.

Omaa äitiä, omaa isoäitiä, vierellä kulkevaa omien lasteni äitiä, kaikkia ystävä-äitejä ja lehtien julkkisäitejä seuratessa voi oikeastaan päätyä vain yhteen johtopäätökseen:

Ei ole ollenkaan omituista, että niille on oma päivänsä.

Äärettömän hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äidinmielisille! Olette päivänne ansainneet tuhanteen kertaan! 😀

 

 

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on Facebook
Facebook
Email this to someone
email
Kategoria(t): Perhe-elämää. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.