Esko, Martina ja arkipäiväistynyt parisuhde (?)

Himputti soikoon. Himputinhimputti siis sentään ja soikoon. Kuuluvasti.

Mie en tunnetusti ole kovinkaan kiihtymisherkkä tahikka muuten kiivas luonne. Viime päivien uutisointi kuitenkin jotenkin sai minut mielenkiintoisen kiihtymyksen valtaan, jopa hiukan takajaloilleni. Kysehän siis on tietysti kansakuntaa kohahduttaneesta suihkuseurapiiriuutisesta, missä kerrottiin valtakunnan suosikkiparin, tuon seesteisen ja auvoisan avioelämän ikonipariskunnan erosta. Voiko tämä nyt sitten oikeasti tulla kellekään minkäänlaisena yllätyksenä?

Tahdon kuitenkin jättää heidän keskinäisen ja henkilökohtaisen elonsa ja olonsa sikseen ja heidän asiakseen enkä aio todellakaan sen enempää alkaa tonkimaan, linkittämään ja kommentoimaan heidän edesottamuksiaan. Yksi kohta tässä episodissa kuitenkin kirvoitti minut pitkästä aikaa avautumaan tänne blogiin. Jopa siinä määrin, että armas elinkumppanini, päivieni valo ja iltojeni ilo Tytti ilmoitti: “Kirjoita sinne blogiin äläkä mulle avaudu!”

Ja nyt viimein sitten avautumisen avainkohtaan ja pääasiaan. Iltalehdessä Esko kertoo: “Parisuhteen arkipäiväistymistä voi ehkäistä parhaiten rutiineja rikkomalla”. Mitäs perskuttia? Kertokaa joku minulle, miksi parisuhteen arkipäiväistymistä pitää ehkäistä? Miksi arkipäivä, arjen pyörittäminen ja arki ovat niin hirmuisen pelottavia asioita? Eikös melkein kaikki meistä vietä epälukuisen määrän päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia etsien sitä oikeaa? Kaivaten toimivaa parisuhdetta ja mukavaa yhdessäoloa, telkkarin ääressä kainaloon kaivautumista ja yhdessä molemmista kassin sangoista kiinni pitäen ostosten kotiin kantamista? Vastaten treffi-ilmoituksiin ja täyttäen omaa profiilia jossain sellaista palvelua tarjoavassa paikassa haaveillen siitä aamukahvia hörsivästä pörröpäästä saman katon alla ennen töihin lähtöä tai yhtämatkaa kouluun kulkemaan juustonäkkäriä järsien ja toisia silmiin katsoen niin, että törmää liikennemerkkiin otsaansa kuhmun ansaiten?

Minusta tavoiteltavin, ylevin, ansaituin ja suurimman hehkutuksen arvoinen parisuhde ei suinkaan ole se lomakohteesta ja kasinosta toiseen pikkumustissa ja trendikäs leukaparta suittuna liitävä beckhamelämä tai alati rajoja etsivä ja rikkova yhä ylemmäs yrittävä, parisuhteen arkipäiväistymistä ehkäisevä roolileikkiburleskipariskunnan metroseksuaalielämä vaan juurikin se arkipäiväistynyt, turvallinen ja toisia kuoliaaksi asti rakastava ja arvostava, arjen yhdessäolosta ja yhteisistä pieruvitseistä voimansa saava minnaperttiparisuhde. Se parisuhde, jossa käydään sittarista yhdessä viikon ruoat kahdesti viikossa ja jossa jaetaan lasten harrastuskyyditykset työvuorojen mukaan. Se parisuhde, jossa parasta mahdollista aikaa on arki, aamukahvit kylpytakissa ja iltateet sohvalla haukotellen ja mentalistia katsoen. Näitä pariskuntia näkee prismassa ja valintatalossa puoli kuudelta ja hakemassa Janinalle balettiin jugurttia evääksi ja yhdessä viemässä petrusta vauvauintiin. Heille voi heilauttaa tervehdykset koulun pihalla jonossa lapsia opinahjoonsa heittämässä ja taustapeilistä meikkiään korjaamassa liikennevaloissa.

Arkipäiväistyminen on se parisuhteen huipentuma, maali ja loppukaneetti. Arkipäiväistyminen tarkoittaa sitä, että osaamme ja voimme olla yhdessä onnellisia normaalissa elämässä, emmekä tarvitse mitään lisäksemme. Tavallisen vuoden, tavallisen kuukauden, tavallisen viikon ja tavallisen päivän tavallisena iltana voimme yhdessä todeta: Nyt on hyvä.

Kuka idiootti haluaa ehkäistä sitä?

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on Facebook
Facebook
Email this to someone
email
This entry was posted in Perhe-elämää. Bookmark the permalink.

82 Responses to Esko, Martina ja arkipäiväistynyt parisuhde (?)

  1. Jussi says:

    “viikon ruoat kahdesti viikossa”?! Hieno kirjoitus 🙂

    • Markus says:

      Nojuu, hiukan tuota kohtaa olisi voinut tarkentaa, mutta ajatus lienee selvä : D Hiukan kiihtyneessä mielentilassa saattaa jäädä tuollaisia ajatusvirheitä.

      Kiits kehuista 😀

      • Marju says:

        Meillä kyllä käydään viikon ruokaostokset kahdesti viikossa 🙂 Ei tuossa mitään tarkennusta tarvita. Paitsi, että me ei käydä sittarissa ;D

        • Markus says:

          Kiva, kun puolustat 😀

          Korrektiahan olisi varmaan ollut muotoilla se jotenkin: “Käydään kahdesti viikossa ruokaostoksilla”

          • piude says:

            ehkäpä tämä ostossykli ei tässä ollut ydinpointti. ehkäpä ennemminkin se arkipäiväistyneessä hyvässä parisuhteessa käydään yhdessä kaupassa – jaetaan sekin asia.

            • Raato says:

              Vaan pointtihan on just se että viikon kohis on kun pääsee uhmaisten lasten kanssa vähän shoppaileen lähimarkettiin. Aah niin rentouttavaa, arjen luksusta 😉

          • pöpsis says:

            ei kun just toi viikon ruuat kahdesti viikossa on just hyvä tässä ylensyöneiden ja turvonneiden liikaa ruokaa roskiin heittävässä arkirealiteettimaailmassa.

            Hyvä teksti. Juurikin näin.

    • Hanna says:

      Näin juuri!! Aivan mahdottoman oikeaan suuntaa menevää tulkintaa ELÄMÄSTÄ.

    • Allu says:

      Huom! Asiat voi jakaa kahteen erään. Vähä niinku osamaksu. Mieluummin kannan viikon ruuat kahdessa kuin yhdessä erässä.

  2. Jarkko says:

    Kyllä mulle maistuisi pieni burleskiesitys kotonakin, että eipäs yleistetä ihan liikoja siellä!

    • Markus says:

      Kieltämättä ajatus Jarkon arkisesta burleskiesiyksestä karkoittaa ajatuksen arjesta huomattavan kauas 😛

  3. Vappu says:

    Ei voi kun nostaa hattua Isännän aatoksille ja komppailla täysillä. Mut ainakin tekee erittäin onnelliseksi se tavallinen arki. Se, että 12 tunnin työpäivän jälkeen voin tulla kotiin, missä joku on lenkittänyt koirat, laittanut ruuan valmiiksi, tiskannut edelliset tiskit ja jaksaa silti istua mun kanssa sohvan nurkkaan ja kuunnella vuodatusta aina oikeassa olevista asiakkasta, jonka jälkeen voidaan yhdessä miettiä loppuviikon ruokalista samalla, kun pestään pyykit ja kuunnellaan radiosta suomipoppia.

    Pieni kritiikki loppuun: näitä hienoja kirjoituksia tulee aivan liian harvoin.

    • Markus says:

      Kiits kehuista ja kritiikistä, mie yritän lyhentää julkaisuväliä jos asiaa on 😀

    • Ipamami vm.-62 says:

      Arjen romantiikkaa on se, että joku edes on kotona kun tulen töistä. (mieheni ja vanhempi poikani ovat viikot eri kaupungissa töissä) Viikonloppuisin ei ole puhettakaan, että joku muu lenkittäisi koiran, olisi kokannut ja pyykin pesusta nyt puhumattakaan. Yksinhuoltaja olen viikot; vien juniorin reeneihin ja koiran lenkille niiden aikana, käyn kaupat, siivoan, kokkaan, huolehdin läksyt ja lääkitykset. Ja viikonlopun pesen perheen kahden matkamiehen pyykkejä, jotta saavat taas maanantai-aamuna nostaa kytkintä… Tää on mun elämää ja jos miehen on se leipä haettava maailmalta pieninä palasina, niin teen tämän oman osani. Ei näitä ruuhkavuosia kauaa kestä…

      • Markus says:

        Näinhän se valitettavan usein menee ja tästä on tietty se yhdessäolo ja parisuhdearki aika kaukana. Itse olin monta vuotta siellä kolikon kääntöpuolella riekkumassa ympäri maailmaa lentokentältä toiselle ja hotellista toiseen ja tiedän miten kuluttavaa se ainakin siellä puolella on vaikka tietenkään ei kotona lasten kanssa asioiden ja töiden hoitoon sitä voi verrata.

        Nyt, melkein kymmenen vuotta myöhemmin tilanne on ihan erilainen. Onneksi.

        Voimia sinulle arkeen ja elämään, vaikka ehkä parisuhteesta on aika vaikea puhua tuossa tilanteessa.

  4. Nazu says:

    Halleluja! Jos ei arki yhdessä onnistu niin ei sitten koko suhdekaan! Tottakai siinä arjessa tulee niitä ryppyjäkin (ei kai kukaan jaksa aina olla aurinkoinen?) mutta ne kuuluu asiaan ja niiden jälkeen se normaaliarkikin tuntuu taas mukavammalta. :o)

    • Markus says:

      Kiits kommentista, juuri tästä taitaa olla kysymys 😀 Mahdolliset tapaukset, matkat tai juhlat on niitä poikkeuksia, tavallinen arki ja siinä yhdessä oleminen ja eläminen on se perusta.

  5. Ulpu says:

    Juuri näin! vitsi sie Isäntä oot fiksu, ja Tytti kyllä niin onnekas! juuri näistä samoista syistä viikko sitten elämänsä menettäneenä, mikä hitto noita ukkoja vaivaa? siis että arki kun astuu kuvioon niin siihen loppu mielenkiinto. Aina pitäis olla jotain spesiaalia ja itsehän toki ei voida nähdä asian eteen minkäännäköistä vaivaa…

    Mutta siis ei miun avautumista, vaan siun kehumista! Kiitos tästä, vähän on ollut ajatus hukassa että oonko miä kuitenkin ihan väärässä omien ajatusteni kanssa, mutta on tässä maailmassa näköjään muutama samoilla linjoilla 😉

    Kiitos!

    • Markus says:

      Kiits kehuista.

      Onhan nyt oikeasti toki juuri se normaalielämä ja arki, joka on se kaiken alusta ja jossa elämä ja parisuhde oikeasti eletään.

      Muutenhan se on ihan niinkuin koettaisi leipoa kakun kermavaahdosta ja nallekarkeista ja laittaisi siihen päälle sitten pikkuisen kakkupohjaa koristeeksi 😀

  6. Sofku says:

    Tässä oli niin älyttömän hienosti kiteytetty se (mun mielestä) parisuhteen syvin olemus, että meinasi päästä itku. Mahtava kirjoitus!

  7. Marja says:

    Niinpä, kuinka paljon on niitä, jotka ei kestä arkea. Rakastumisen huuma ja sokeus ja sen jälkeen koko homma uusiksi, arki on niin tylsää. Voi Markus, olen sinua aina arvostanut ja yhä vaan saat lisää pinnoja nousemaan. Molemmat olette onnekkaita, kun olette Tytin kanssa toisenne löytäneet!

    • Markus says:

      Kiits kauniista sanoistasi 😀 Ollaan me tässä vuosien varrella niinko totuttu toisiimme 😛

  8. Jonna says:

    Olen siis aivan samaa mieltä kanssasi!!
    Upea kirjoitus.

  9. Luca says:

    Näin sinkkuihmisenä koen, että juuri tuo mistä kirjoitat on se mitä itsekin haen. Ihmistä kulkemaan vieressä siinä ihan tavallisessa arjessa, siis elämässä. Usein niin kovin ihmetyttää mitä kummaa ihmiset oikein suhteeltaan hakevat? Jossain muistaakseni on oikein tutkittu, että “rakastuminen” kestää keskimäärin 7 viikkoa. Rakastuminen, rakastaminen…kaksi niin samankuuloista sanaa, mutta kaksi aivan eri asiaa. Hienoa luettavaa…myös nuo aiemmat kirjoituksesi. Seuraan mielelläni ajatuksiasi jatkossakin. Hyvää jatkoa teille!
    Niin ja tuohon kyseiseen suihkuseiskaseurapiirien pariin liittyen toisaalta ymmärrän heitä. Kun on tuolle tielle lähdetty niin se arki voikin olla tosi pelottava mörkö. Varsinkin kun siitä ei juurikaan julkaisupalkkioita maksella, mutta onnea heillekin valitsemallaan tiellä 🙂

    • Markus says:

      Kiitos kehuista ja onnea matkaan sinulle!

      Jostain syystä arjen yhdessä eläminen ja tyytyminen yhdistetään samaan asiaan, vaikka kyse ei mitenkään päin ole tyytymisestä kun puhutaan parisuhteesta.

      Olen tahallani pitänyt tuon kirjoitukseen kimmokkeen antaneen pariskunnan edesottamukset taka-alalla, ne ovat kuitenkin kirjoituksen aiheen kannalta täysin sivuseikka. Kaikkea hyvää heille ja onnea tuleviin haasteisiinsa tietysti.

      -Markus

  10. Toppi says:

    Kyllä elämä mielestäni menee hukkaan, jos vietät 50-60 vuotta, joka avioliiton kestoksi voitaisiin olettaa, sohvalla illat maaten. Tosin ei se taida olla ongelma sillä veikkaisin Suomessa avioliiton keskipituudeksi viittä vuotta, jonka jälkeen voikin etsiä taas uuden sohvaperunan. Hyviä ajatuksia, mutta kyllä meistä jokainen ajan saatossa pitkästyy samojen kaavojen vallitessa – tavalla tai toisella.

    • Toppi says:

      Toisaalta, jos suhde tuntuu arkipäiväiseltä, ei siihen olisi pitänyt varmaan ryhtyä alun alkaenkaan. Se on meidän suomalaisten suurimpia ongelmia. Huono partnerin valinta ts. tyytyminen.

    • Markus says:

      Kiitos ajatuksesta. En hetkeäkään epäile sen todenperäisyyttä enkä tokikaan tahdo kiistää mukavien tempausten tai yhteisten kaupunkilomien tai arvoa parisuhteessa. Enkä myöskään mielestäni tarjonnut samoissa kaavoissa pysymistä avaimeksi onneen.

      Kiistän kuitenkin kestävän parisuhteen rakentumisen niille tempauksille . Kyllä se yhteinen arjen eläminen, millainen se sitten itse kullakin on, on se perusta mille ja mitä yhdessä kasvatetaan ja kasvetaan ja mistä sitten tarvittaessa ja muutenvaan irtaudutaan yhdessä tai erikseen 😀

    • poing says:

      Se on sitten ihan eri asia mitä kenenkin arki on. Meidän parisuhteessa arkeen kuuluu paljon muutakin kuin sohvalla makaamista ja samojen rutiinien toistoa. Eikä se, että elää arkea toisen kanssa tarkoita sitä että parisuhde tuntuisi arkipäiväiseltä.

    • Tytti says:

      Jos molemmille sohvalla makaaminen on se mieluisin tapa viettää aikaa niin varmasti se toimii. En minä näe mitenkään, että arki tarkoittaisi neljän seinän sisälle sulkeutumista vain kumppanin kanssa telkkua katsomaan.

      Meillä ainakin toi arki tuppaa olemaan melko aktiivista. Ja sen aktiivisen arjen jatkona on ihan oikeasti ihana rullautua sohvanmutkaan rentoutumaan.

      Siinä arjessa voi kulkea joko samaan suuntaan tai eri suuntiin. 🙂

  11. Varpunen ja Kottarainen says:

    Aivan loistava kirjoitus. Allekirjoitan joka sanan, jopa viikon ruokaostokset kahdesti viikossa! 😀 Kiitos tästä!

  12. Prin says:

    Arkirakkaus on sitä aitoa rakkautta <3

  13. Mia says:

    Nam, mainiota tekstiä ja niin totta!

  14. susanna says:

    Aivan ihanaa tekstiä!!! 🙂

  15. Ilona says:

    Hitti, miten hyvin sanottu! Ite aina vouhkaan kaikille tästä ihan samasta asiasta! En tiedä, miten voisin mahdollisimman painokkaasti ilmaista olevani samaa mieltä kanssasi, mutta JUURI NÄIN! Itku tuli itelläkin, kun tämä oli niin hieno kirjoitus! Kiitos 🙂

  16. KaisaL says:

    Markus-Setä on nyt asian ytimessä. Ps. Repesin totaalisesti kohdalle viikon ruokaostokset kahdesti viikossa. Se on käsite jo itsessään, että ei olla täydellisiä mutta täydellisen arkisia ja voidaan nokka pystyssä käydä hakemassa ne unohtuneet kananmunat sitten keskellä viikkoa. Eikä niitä tartte hakea mistään Stockan Herkusta.

    Iso hali, teille on aina kiva tulla, vaikka villasukissa.

    -K

    • Markus says:

      “En mie näitä unohtanut ostaa, tarvitsin vain niitä vasta nyt” 😀

      Tervetuloa, vaikka villasukissa.

  17. Piude says:

    Järkipäisen ihmisen kirjoitusta.
    Arki on elämää ja ilman arkea ei elämänsä juhlahetkiä tunnista.
    Eläköön arki! Alas “tännemullekaikkiheti” mentaliteetti!

  18. Tää oli kyllä taas tosi hyvästi sanottu. Ihan täysillä allekirjoitan. ja helpotuinkin – luulin olevani ainut, joka jäi pohtimaan ja kotonakin mouhuamaan tuota M & E -tapausta. En uskaltanut siitä blogsauttaa, työsyistä.
    Mulla risahti myös se, että oli ‘kaksi viikkoa jo tuntunut siltä’ ettei ole kaikki hyvin. Kylläpä on jänne pitkällä! Mä olisin saanut monoa jo aikapäivää, jos jokainen vähän nurjasti lirvahtanut pariviikkoinen laskettaisiin eron ensi askeliksi 😀 Kyllä niitä kehnoja aikoja vuosissa mitataan, ilman muuta. Ja sittenkin vasta vähän pohdiskellaan.

    • Markus says:

      Hyvin sanottu siellä 😀

      Mie arvelin jättää tuon “kaksi viikkoa” vielä talteen ja töräyttää siitä pienen pätkän jos tuntuu, ettei muualta räpsähdä silmään jotain. Kiits kehuista!

  19. Mia says:

    Kerrassaan loistava kirjoitus! Allekirjoitan sanomasi 150% 😀 Jos kaipaa vaan sitä bilehilettämistä, uutuuden jännitystä ja viehätystä, eikä yksinkertaisesti osaa asettua aloilleen, ei nämä ihanat arkipäiväiset asiat sitä onnea tuokaan. Mutta kun osaat arvostaa sitä pörröpäistä aamumörisijää vieressäsi, joka kestää katsella omia ominaisuuksiasi puutteineen päivineen, päivästä toiseen, se arkikin on aika juhlaa. Ei tarvitse esittää mitään, olla vaan oma itsensä, ja tietää riittävänsä sellaisenaan kun on. Mitä muuta sitä ihminen elämäänsä voisi kaivata kuin rakkautta ja aamuhaleja siltä “tutulta ja turvalliselta” omalta perheeltä <3

  20. Mari says:

    Kiitos ihanasta elämänlämpöisestä kirjoituksestasi, ja niiin totta. Kyllä se tavallinen, tylsä arki rutiinien täyttämänä on parasta <3. Sen jaksaa, kun vierellä on ihminen, kuka rakastaa sinua OIKEESTI niin myötä-ja vastamäessä, kestää karvaiset sääresi, ei niin muodikkaan kampauksen saatika "ilta-asusi", mikä on edelliseltä vuosituhannelta 🙂 Tämä kaikki vaatii VAIN sitä, että SINÄ kestät itseäsi, hyväksyt itsesi, tiedät vikasi, rakastat itseäsi silti, silloin voit myös rakastaa toista!! Voimia kaikille ihana arjen rakastajia, rakastakaa toisianne <3

  21. Marju says:

    Kiitos ihanan lämpöisiä ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Tiivistit tuon arjen ylistyksen hienosti! Vaikken nyt enää parisuhteessa elä ja lapsetkin jo aikaa lentäneet omille pesäkoloilleen, niin tuon arjen lämpöisten hetkien perään olen aina myös itse ollut. Arkien rutiinit on myös lasten elämän turva. Tutkimusten mukaan lapsuudesta ei muista `puuhamaita´vaan sen miten leipoi pullaa äidin kanssa taikka miten se pulla tuoksui kun tuli koulusta kotiin taikka miten käytiin iskän kanssa ongella ja veneilemässä. Istuttiin kuumilla rantakivillä. Mitä muuta tämä on kuin sitä ihanaa arkea!

  22. Anna says:

    Ihana!
    Tämä, mitä kutsutaan “arkipäiväistymiseksi”, luetaan meillä onnellisuudeksi. On löydetty “Se Oikee” ja perustettu talous. Tätähän mä halusinkin!
    Ja en olisi arvannut, että lapsus oli tuo viikon ruokaostokset kahdesti viikossa, koska se kuulostaa niin osuvalta ja hauskalta. Rekisteröi se 😀

    • Markus says:

      Kiitos kehuista 😀

      Kyllä se oli ihan aito ja oikea lapsus. Kun suoraan aivoista valuttaa näppikselle niin tuollaisia tulee. Varsinkin kuin en näitä juttujani kovasti oikolue vaan lähes samantien sitä julkaisunappia painan kun viimeisen välimerkin tekstiin laitan.

      Tosin ehdottomasti osuva lapsus, melkein harmittaa kun en kirjoittanut tahallani noin 😀

  23. Pauliina says:

    Ihanaa. Joku ihana ihminen oli linkittänyt kirjoituksesi FB:hen ja eksyin tämän lukemaan. Me ollaan miehen kanssa kehitelty kaupassa käynnistä treffit itsellemme, kun ei lapsiperhearjessa juurikaan ehdi kahdestaan olla. Arkinen suhde on kieltämättä kaunis ja juurikin se mihin pyritään. Luulenpa, että ne jotka kirjoitustasi kritisoivat sanomalla, että kyllä suhde menee hukkaan jos sen sohvalla löhöää, eivät ole lapsiperhearkea eläneet. Kyllä Mentalistin katsominen sylikkäin sohvalla voi olla päivän kohokohta. Ja yhdyn Aniin joka totesi, että kahden viikon pinna on kyllä melkoisen lyhyt, mitä tulee parisuhteeseen.

    • Markus says:

      Kiva, josko aihe ja kirjoitus lämmitti mieltä 😀

      Kauppatreffit kuulostaa juuri sellaiselta arjelta, jota sieltä treffipalstoilta ja hiekkalaatikonreunoilta etsitään 😀

  24. Hanski says:

    Hyvä oli kirjoitus ja allekirjoitan sen suureksi osaksi, kiitän järkevästä näkökulmasta tähän nykypäivän kouhotukseen etenkin julkkisparien osalta 🙂 Kuitenkin yli 10 vuotta naimisissa olleena (ja edelleen kutsun avioliittoamme onnelliseksi) alleviivaisin myös tuota vaihtelun ja virkistyksen merkitystä onnellisen liiton osana. Tottakai pääedellytys liiton onnellisuudelle on pystyä pyörittämään arkea mukavasti yhdessä, mutta kyllä pitkän liiton ylläpitäminen vaatii välillä noita yhteisiä irtiottoja ja täydellisiä maisemanvaihdoksiakin. Ainakin meillä. Mies tykkää yli kaiken oleskella kotona perheen kanssa, mutta mun on pakko pari kertaa vuodessa saada jotain vaihtelua siihen ainaiseen arkeen, esim. kahdenkeskeisten lomamatkojen muodossa. Sillä konseptilla rakastuu aina mieheensä yhä uudestaan ja liitto pysyy tuoreena. Toivon ja luotan että meidän yli 15v jatkunut yhteiselo jatkuu tällä kaavalla hamaan hautaan asti 🙂

    • Markus says:

      Kiits kommentistasi.

      Ehdottomasti ja ilman muuta pitkät viikonloput Berliinissä tai kaksi yötä Ikaalisten kylpylässä kaksin on mahtavaa vaihtelua ja antaa varmasti taas jaksamista perusperheilyyn. Mielestäni suhde ei vain saa rakentua sille 🙂

      Hauskaa sanaa käytit: liitto pysyy tuoreena 😀

  25. Senja Isoniemi says:

    Aamen tuolle! Juuri tuossa kiteytyy toimivan parisuhteen ydin. Juhla ja humu on välillä kivaa mutta kaiken koossa pitää toimiva arki. Itse kakistelin 11 vuotta epätoimivassa avosuhteessa jossa mies ei ottanut kuin itsensä huomioon. Tällä hetkellä olen sinkkuna puoliyksinhuoltajana ja toivoisin rinnalleni sellaista joka hyväksyy minut juuri tällaisena kuin olen ja myöskin toisinpäin. Silloin se arkikin toimii parhaiten jos puolisot hyväksyvät toisensa vikoineen päivineen olivat he sitten naimisissa tahi eivät.

    • Markus says:

      Kiitos kommentista. 🙂

      Pelkällä kermavaahdolla ei kakku pysy koossa, perusolemisen toimiminen on kyllä elinehto.

  26. Saara says:

    Tämä oli niin todella hyvin kirjoitettu ja totta, että suorastaan liikutti!

  27. Anna says:

    Olen arkipäivän arvostamisen kannalla, toimivaa arkea lapsiperheessä vuosia eläneenä. Minun mielestäni pitäisi kuitenkin muistaa, ettei se toinen ihminen saa arkipäiväistyä siinä rinnalla, tulla itsestäänselvyydeksi. Liian usein tuntuu käyvän niin. Enkä tarkoita tällä pikapakoja lemmenlomille – vaikka toki nekin ovat tärkeitä – vaan sitä arkipäivässä toisen huomioimista, ehkä juurikin sitä rutiinien rikkomista 🙂

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta!

    • Markus says:

      Kiitos kiittämästä 😀

      Tuosta toisen huomioimisesta kirjoitin muistaakseni aiemmin pariinkin otteeseen 😉 ja ehdottomasti se kuuluu kaikkiin parisuhteisiin.

  28. Tianina says:

    Juuri näin, olipa hyvä kirjoitus! Tätä taitoa pitäisi nuorillemme toden totta painottaa ja tähdentää ; arki on oikeasti useimmiten tylsää ja tavallista jasitä vaan pitää sietää, laskut pitää maksaa ja tästä kaikesta se elämän ilo ja hyväolo loppujen lopuksi kuitenkin tulee. Pienet juhlahetket on sitten niitä arjen helmiä. Hyvä hyvä, linkitän kirjoitusta minkä ehdin:)

    • Markus says:

      Kiits kehuista 😀

      Ei se arki aina juhlaa ja tanssia ole, mutta ei sen kuulu ollakaan. 😀

  29. passion says:

    Hieno kirjoitus ja oikean asian puolesta! Ei onneen tarvita suihkuseurapiirejä tai kalliita luksuslomia tms, sittari riittää ihan hyvin kunhan vaan on oikea ihminen rinnalla ja oikea asenne itsellä.
    Ainoa mikä kirjoituksessa jäi vähän harmittamaan oli sen lapsikeskeisyys. Parisuhteen arkea voi kokea myös ilman lapsia, eikä parisuhde joka on ruuhkavuosien keskellä ole yhtään sen arkisempi kuin kenenkään muunkaan. Arki on sitä mitä tavallisesti eletään yhdessä, siis juhlan vastakohta.
    Meillä ei ole lapsia, mutta me tehdään silti ne samat sittariostokset, lenkitetään koira, tehdään kotityöt, hoidetaan eläimet jne. Ei täälläkään mitään kynttiläillallisia tai seksilomia vietetä, hyvä jos sen Mentalistin aikaan ollaan edes ehditty istua alas, mielellään samaan huoneeseen. Se että ei “voi” mennä ja juhlia ei välttämättä tarkoita että niin tehdään.

    Kiitos hienosta blogikirjoituksesta!

    • Markus says:

      Kiitos kiittämästä! 😀

      Valitettavasti mie en kyllä keksi tuota lapsikeskeisyyttä tuosta, mitä nyt nuo muutamat esimerkit balettiharjoituksista tai koulukyydistä. Nehän voi lukija täysin vapautuneesti vaihtaa mielessään tilanteisiin joissa niitä omaa tavallista arkeaan eläviin ihmisiä näkee ja tapaa.

      Mitä mein omiin lapsiin tulee, niin ne nyt kuuluu mein arkeen ja omia ajatuksiani omista lähtökohdistani omaksi ilokseni kirjoitan 😀 Mukavaa, että sinullekin sieltä ajatuksia löytyi.

  30. Osku says:

    Voiko tuota paremmin sanoa. 🙂

  31. paula says:

    Joku on kytännyt mun elämää: “iltateet sohvalla haukotellen ja mentalistia katsoen” ;))

    • Markus says:

      Voi hitto, jäin kiinni 😀 Tiedusteluorganisaatio meni sitten samantien uusiksi.

  32. Juuri näin! says:

    Ei se parisuhdeonni ole isoa auvoa, jonka arki uhkaa pilata. Vaan just sitä, että sitä arjen jakamista. “Burleski” ei toimi kuin pieninä annoksina.

  33. E! says:

    Voiko sua Markus vuokrata itselle? Mitä veikkaat, luopuisko Tytti susta päiväksi tai pariksi kuukausittain, jos hinnasta sovitaan?

    Täällä tuli meinaan ikikyynikolla tippa linssiin tekstiä lukiessa. Kiitän.

    • Markus says:

      Iso kiitos kauniista sanoistasi!

      Mie en kyllä mielelläni ole niin kovin kauaa pois kotoa, mutta meille saa tulla kyllä 😀

  34. sleepenny says:

    Kylla, luultavasti niin se on

  35. Mikke says:

    Jos kuule markus löydän naisen joka jaksaa arkea mun kanss niin vien vihille heti!! (ja joka on suunnilleen järjissään).. Mutta ihan oikeasti. Vaikeinta parisuhteessa on se, että molemmat tulevat toimeen toistensa kanssa nimenomaan arkena.. Joku viisas mies sanoi mulle kerran: “vaikeinta yksin olossa on se, että joudut tulemaan toimeen omien ajatuksiensa kanssa – yksin” ja se pitää paikkansa.. jos sulla on pari jonka kanssa nautit arkenakin ja tulet toimeen hyvin pienen riitojen kanssa (pitääkö wc-istuimen kannen olla ylhäällä vai alhaalla) niin olet löytänyt KULTAA!
    Ikävä kyllä sen huomaa vasta silloin kun sen on menettänyt..

    • Markus says:

      Juu, juurikin näin se menee. Tosin, minusta sen kyllä huomaa jo ennenkin sen menettämistä, sitä ei vain ehkä osaa arvostaa.

      Kiits kommentista 😀

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.