Kenelle lepertelet?

Sosiaalisen median huikaiseva suosio ja läpimurto heijastuu enemmän tai vähemmän kaikkien elämään. ”Nii olikii, mie näin fasessa” ja ”Tuli hassun värinen kakka, laitan naamakirjaan” on enemmän tai vähemmän arkipäivää joka puolella. Tämä huikaiseva sosiaalisuus ja yhteisöllisyys on tuonut muassansa myös julkiset rakkaudentunnustukset, ikävöinnit ja lepertelyt.

Ja mikäpäs se siinä, onhan se toki ihmisten keskinäinen rakkaus, ikävä, kunnioitus ja lihallisten ilojen kaipuu hirmuisen iloinen, suloinen ja kaikin puolin kannatettava asia. Jostain syystä minulla on kuitenkin aiheeseen kaksijakoinen suhtautuminen ja jollain epämääräisellä tavalla se aiheuttaa minussa tunteita, jotka vaihtelevat pörröisen pentueläimen awww-ihastelusta kiusaantumiseen ja välinpitämättömyyden kautta myötähäpeään.

Mein perheessä ei ole koskaan rakkaudentunnustuksia, hellyyttä saatikka muitakaan tunteita hirmuisesti peitelty tai häpeilty, mutta minusta silti tietynlaiset rakkauden, hellyyden ja ikävän tunnustukset ja julistukset kuuluu kahdenväliseen keskusteluun ja ylitsevuotavat rakkausrunot, ikävänkiljahdukset ja hellyydenkaipuunkaihoisatkajahdukset saavat facebookissa ja muissa sosiaalisen median maailmoissa pienimuotoisia väristyksiä aikaan.

Josko sitten tämänkertaisen avautumisen päättäisin luontevalla takavuosien sanonnan muokkaamisella. Minusta nimittäin luokkapileissä tahikka baaritiskillä kiusaantuneena kiljaistu ”Get a room!” taipuu hyvinkin näppärästi ja sulavasti naamakirjan kommenttiosioon naputelluksi: ”Get a Chatroom!”

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on Facebook
Facebook
Email this to someone
email
Kategoria(t): Perhe-elämää. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.