koska saa luovuttaa?

Aiempien kirjoitusten kommenteissa tähän onkin jo puututtu, mutta alkaneen talviloman kunniaksi arvelin pyhittää tälle ikuisuusaiheelle kokonaisen ajatelman. Ainakin näin alkuun :D. Uutisissa suihkuseurapiirit pariutuu ja eroaa kuin National Geographicin dokumenteissa ja ystäväpiirissä keskustellaan ankarasti eroamisista samaan sävyyn kuin takavuosina vanhanpiian alushameen väristä. Miten tässä nyt sitten pieni ihminen tietää, milloin saa heittää hanskat tiskiin ja seurata sinkkuelämän Carrien viitoittamaa tietä itselliseen ja täyteläiseen elämään?

Lyhyestihän aihe on kovin helppo kuitata: Ihan juuri silloin kuin se omasta mielestä on paras ratkaisu. Eihän oikeasti kukaan voi antaa siihen lupaa? Miten kukaan läheinenkään ystävä voisi oikeasti tietää, miten parisuhde toimii tai mitä parisuhteen osapuolet toisistaan ajattelevat, miten toisiaan kohtelevat, miten toisiaan katsovat aamurähmäisin silmin herätyskellon armottomuuden alasti ja haavoittuvina kohdatessaan? Kiertämätön, kaartelematon ja kaunistelematon tosiasia on se, että kukaan ei voi sitä päätöstä toisen puolesta tehdä eikä kukaan muu voi tietää kaikkea tarpeellista päätöksen perustaksi. Voisimme tietysti yhdessä sommitella taulukon asioista tai nettiäänestyksen puolesta tai vastaan, mutta minusta on ehkä jopa hiukan pelkurimaista vierittää syy ja vastuu eroamisesta muiden harteille ja puolustella päätöstään maikkarin helmi-sivuston parisuhdetestillä, josta sai vain 16 pistettä kolmestakymmenestä, jotka vaaditaan toimivaan parisuhteeseen.

Pidemmän kaavan mukaan taas jos nyt kuitenkin yrittäisi hahmotella perusteltuja tilanteita ja asioita, jotka minun mielestäni täyttävät tunnusmerkit parisuhteen perusteelliselle tuuletukselle tai eroamiselle, niin jotain tämän kaltaista saattaisi putkahtaa uunista ulos tai jäädä jäljelle kun tuuletetaan savu ulos ja tarkistetaan kytkennät:

Sopimusosapuoli muuttuu enemmän kuin mitä katsotaan normaaliksi ikääntymiseksi

Parisuhteen aloittaminen tai ”kun alettiin olee” ja ”alakko nää mua” perustuu sen hetkisiin tietoihin, taitoihin, kokemuksiin ja ulkonäköön. Kun mennään naimisiin ja kukin rytminsä mukaisesti hitaammin tai nopeammin vakiintuu ja aloittaa yhdessä olemisen, kenties jopa perustetaan perhe, se päätös ja sopimus tehdään sen hetkiseen tilanteeseen kukin parhaansa mukaan tulevaisuuteen katsoen ja ennustaen. Tässä ennustamisessa ja tulevaisuuden suunnitelmassa jokainen oman kokemuspiirinsä ja ajatusmaailmansa mukaisesti kuvittelee kumppaninsa kuukauden, vuoden tai kymmenen vuoden päästä. Minusta voi ihan perustellusti olettaa ja ennustaa, että terveitä elämäntapoja ihannoiva ja urheilullinen on sellainen myös tulevaisuudessa tai pyylevyyteen taipuvainen ajatustyöntekijä on rauhallinen luonteeltaan myös tulevassa elämässä.

Jos suhteen osapuoli joko muuttuu radikaalisti odotusarvoon nähden tai jää muuttumatta poikkeavan paljon, niin silloin minusta aiemmin tehtyä parisuhdesopimusta täytyy päivittää ja sen perusteet täytyy arvioida uudelleen. Jos se viehättävä ja urheilullinen hyvälletuoksuva neitonen jolle sanoin tahdon muuttuisi muutamassa vuodessa kaksinkertaiseksi massaltaan, kasvattaisi viikset ja katsoisi elämäntehtäväkseen Andromedan tähdistöstä maailmaa valloittamaan tulleen sipsi- ja irtokarkkiarmeijan tuhoamisen, niin minusta olisi reilua kaikille ottaa asia puheeksi ja arvioida tilannetta uudelleen. Tai sitten ehkä Tytillä tulisi puhutteleva tilanne, jossa autoista ja moottoripyöristä kiinnostunut kaksvitonen kenokaulainen ja lievästi alipainoinen vartioasemaupseeri, jolla on liian suuret housut olisi parinkymmenen vuoden päästä autoista ja moottoripyöristä kiinnostunut työkkäristä toimeentulon saava nelikymppinen ja ylipainoinen akuankkoja suurkuluttava hikikainalo weight loss supplements. Tytilläkin tulisi varmaan mieleen arvioida uudelleen suhteen perusteita.

Uskaltaisinkin ihan surutta suositella parisuhteisiinkin työelämästä tuttua sopimuskauden käyttöönottoa. Määräajoin otettaisiin sellainen pienimuotoinen päivitys tilanteeseen ja tutustuttaisiin uudestaan. Ketä meistä on tullut? Olemmeko vieläkin yhtä mieltä yhteensopivuudestamme? Haluammeko toisiamme ja olemmeko onnellisia yhdessä? Vastauksista riippuen sitten tehdään korjausliikkeitä tai kehittämissuunnitelmia tai sitten sanotaan sopimus irti.

Väkivalta

Pakko mainita tässä yhteydessä. Mikään tilanne tai minkäänlainen humalatila, hetkellinen mielenhäiriö tai muu selitys ei auta. Henkinen tai fyysinen väkivalta kuuluu automaattisesti siihen osastoon, jossa todellisesti, oikeasti ja aidosti on hypätty suoraan kirjalliseen varoitukseen.

Petollisuus ja epärehellisyys

Teemme elämässä ja parisuhteessa jokainen päivä ja hetki lukemattomia päätöksiä. Näiden päätösten ja valintojen kautta elämämme yhdessä on sellaista kuin on. Jokainen aamu teen päätöksen tuoda kahvin Tytille tyynyn viereen ja jokainen ilta teen päätöksen tuoda iltateen hunajalla maustettuna sohvan eteen rahille jäähtymään. Nämä päätökset teen sillä perusteella, että Tytti arvostaa niitä pieniä eleitä ja että saatu kiitos on aito ja rehellinen. Jos nämä lukemattomat päätökset tehdä asioita parisuhteen ja toisen sopimusosapuolen hyväksi perustuisivatkin epärehellisyyteen ja huijaukseen ja jos Tytti ei laittaisikaan miun pesemiäni ja hyllyyn viikkaamiani jumppahousuja salille vaan kävisikin hakemassa jumppahousunsa naapurin Petrin kuivausrummusta, niin mielestäni olisi ihan perusteltua ottaa asia esille ja tutkia toisaalta onko Petrin kuivausrumpu kertakaikkiaan vain parempi vai voisimmeko kenties yhdessä mennä TopSportista ostamaan uudet jumppahousut. Tai ajatelkaas nyt jos ne vuosikaudet iltapissalla kerrotut puujalkavitsit ei olisikaan kumppanin mielestä hauskoja vaan kaikki ne naurut olisivatkin olleet tekonaurua. Ymmärrätte varmasti mitä tarkoitan, älkää takertuko kuivausrumpuvertaukseen.

Jos nyt sitten tilanne on se, että edellisistä kehityskeskusteluista on lopputulemana Ritari Ässän, Carrien, James Bondin tai Martina Aitolehden tavoin villiksi ja vapaaksi ja musiikkiuralle siirtyminen, niin molempien sopijapuolien tehtävä on minusta tehdä siirtymästä helpoin ja reiluin mahdollinen ja, herra nähköön, kaikkia sivullisia mahdollisimman vähän loukkaava tai elämään vaikuttava. Kaikki muu ja ylimääräinen on vain kiusantekoa. Minusta kenenkään ei kannata olla niin pikkusieluinen, että vaikeuttaa jo ennestään vaikeaa tilannetta kirjoittamalla soopaa toisesta naamakirjaan tai levittelee valheellisia juoruja toisesta työpaikan saunailloissa.

Jos taas tilanne on ajankohtainen lähipiirissä tai sukulaisissa ja kehityskeskustelujen kautta ollaan päädytty eroon, niin minun tai kenenkään muunkaan asia ei ole kyseenalaistaa heidän päätöstään tai tuomita ”kun se oli niin täydellinen sulle” tai ”miten sie päästit tuollaisen namun karkuun”. Paskaakos me siitä tiedämme? Meidän tehtävämme on kuunnella ja tukea eikä tuomita ja loukata. Lähes yhtä kiusallisia ovat tuoreen suhteenpuolikkaan ensitapaamisessa mukahiljaa kuiskitut ”upea saalis, pidä kiinni” tai ”miten sie tuollaiseen päädyit”, mutta ne lykättäköön käsiteltäväksi kenties joskus tulevaisuudessa.

Meillä on Tytin kanssa sopimus, että jos joskus tilanne jostain edellä kuvatusta tai muusta syystä johtaa eroon, niin viattomat osapuolet, kissat, koirat ja lapset saavat jäädä asumaan tähän kotiimme ja me vuorottelemme tässä asumisessa. Ei meillä ole oikeutta rikkoa heidän elämäänsä vaikkemme yhteistä elämäämme pystyisikään jostain syystä jatkamaan.

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on Facebook
Facebook
Email this to someone
email
Kategoria(t): Perhe-elämää. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.