Kuin luodut toisilleen?

Tämä aihe on muhinut jo tovisen ja odotellut pulpahdustaan sähköpaperille. Ajatushan toki tuli Anilta, kiitokset ja terkut sinne.

Usein kuulee sanottavan jostain pariskunnasta, että he ovat kuin luodut toisilleen. Ajatus on kohtalaisen kiehtova ja selkeästi vaatii hiukan tarkastelua. ”Luodut” pitää jo sanana sisällään jonkin asian, eliön, olion tai jonkunmuunminkä, joka luo. Siihen tässä kohtaa sen syvällisemmin puuttumatta totean tässä yhteydessä vain, että oli se ”luoja” tässä mikä tai kuka tahansa, niin sanonta sisältää myös sanojen välissä ajatuksen siitä, että tämän kahden yksilön yhteen sovittamisen takana on jokin syvällisempi suunnitelma. Jotain pahaa tapahtuisi tai jotain hyvää ei tapahtuisi, jos he eivät tapaisikaan. Tai siis jos tämän kahden ihmisen yhteensovittaminen on jonkin suuremman suunnitelmaa, niin silloinhan ei varmaan olisi minkäänlaista mahdollisuutta olla tapaamatta toisiaan. Jolloin taas heidän tapaamisensa olisi ennalta määrätty ja kaikki päätökset joita he tahoillaan ja yhdessä tekevät johtavat vain siihen, että he ovat luodut toisilleen. Jolloin itse asiassa taas heidän vapaa tahtonsa kumppanin valintaan olisi merkityksetöntä, koska he joka tapauksessa jollakin suuremmalla voimalla olisivat ”luodut toisilleen”. Minusta se on itse asiassa hiukan pelottavakin ajatus.

Sitten taas tuota samaa sanontaa käytetään usein myös toisessa kontekstissa: ”Mikähän meni pieleen, hehän olivat kuin luodut toisilleen?” Tämä sanonta taas ikäänkuin tarkastelee tilannetta hiukan maallisemmin. Itse asiassa varmaan tuon alkukappaleen sanonta kannattaakin lukea tarkemmin ja huomata se ”kuin” sieltä välistä. Ei siis olekaan tarkoitus ilmaista heidän vääjäämätöntä yhteenkuuluvuuttaan, vaan ennemminkin sitä, että jos sellaista ennaltamääräämistä tapahtuisi, se olisi juuri varmaankiin sen kaltainen pariskunta, joka oli kuin luotu toisilleen. Nyt tuo sama sanonta saakin aivan erilaisen sävyn, ja jättää varaa myöskin ihmisten vapaalle tahdolle ja parinmuodostukselle.

Molemmille on kuitenkin yhteistä ajatus siitä, että yhteensopivia ihmisiä olisi hirvittävän harvassa. Että se, että ”kuin luodut toisilleen” löytävät toisensa olisi huikaisevien yhteensattumien summa ja huomattavasti useammin he eivät löytäisikään toisiansa ja joutuisivat ikäänkuin tyytymään johonkin muuhun kuin siihen omaan vastakappaleeseensa ja sen vakkanaisen täytyisi kiskoa päällensä joku maitopänikänkansimies. Niin ihastuttavan romanttinen kuin tuo ajatus onkin, niin mie olen valitettavasti hiukan eri mieltä.

Mie luulen, että ihmisten yhteensopivuus ja toisillensaluotuus on enemmänkin samantyyppinen ilmiö kuin veriryhmät. Ihmisissä, kuten veriryhmissäkin, on kirjo pariutujatyyppejä alkaen yleisluovuttajasta (O-ryhmä) päätyen yleisvastaanottajaan (AB-ryhmä).

0-ryhmä
Yleisluovuttaja, asettuu parisuhteeseen ihan kenen kanssa tahansa visit this website. Sopeutuu muutoksiin ja mukautuu omassa käytöksessään kuin barbapapa. Sujahtaa parisuhteeseen kuin siika kaislikkoon. Usein erehdyttää kauempaa tarkkailijat luulemaan tossun alla olevaksi tai muuten epätasa-arvoiseksi, mutta on itse asiassa täysin kotonaan ja onnellinen. Kaksi yleisluovuttajaa aiheuttaa usein mielenkiintoista suunnanhakua ja jopa tahattoman koomisia tilanteita etsiessään toistensa sopeutumisten rajoja ja yhteistä säveltä.

A- ja B-ryhmät
Passaa oivallisesti yhteen oman ryhmänsä kumppanin kanssa tai luonnollisestikin yleisluovuttajan kanssa. Yleisin pariutujatyyppi ja näistä ryhmistä löytyykin eniten pareja, jotka sopivat toisilleen erehdyttävät hyvin. Taattua yhdessäolokamaa ja tilastojen sulostuttajaa löytyy yllin kyllin. Parisuhteen suurimpiin kriiseihin lukeutuu valinta corollan ja primeran välillä ja tuulipuvun väri.

AB-ryhmä
Yleisvastaanottaja, kaikki käy kunhan ei hypi silmille. Tämä ihmistyyppi harvoin on Kodin Kuvalehdessä tai MeNaisissa haastattelussa artikkelisarjassa kestävän parisuhteen perusteista. Yleisluovuttajan kanssa pariutuessaan aiheuttaa lähipiirissä koko inhimillisten tunteiden kirjon säälistä riemunkiljahdusten kautta huikeisiin vedonlyöntikertoimiin aiheesta: ”Kestääkö kahta viikkoa”. Sivustaseuraajien on kuitenkin aikalailla turha uhrata myötätuntoa, kurjaleet saattaa nimittäin aidosti ja oikeasti olla täydellisen onnellisia parisuhteessaan, vertaa vaikka Marge ja Homer Simpson.

Kaiken kaikkiaan ”Kuin luodut toisilleen” lienee sanonta, joka on syntynyt samalla tavalla kuin kaikki muutkin sanonnat: kuvaamaan näppärästi jotain toistuvaa tilannetta tai tapahtumaa kuulostaen samalla näppärän kompaktilta ja ymmärrettävältä.

Ja tietysti kuvaamaan meitä 😀

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on Facebook
Facebook
Email this to someone
email
Kategoria(t): Perhe-elämää. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Kuin luodut toisilleen?

  1. Terkkuja sinne myös! Loistava analyysi.
    Meistä on, tämän kohta 19 vuotta kestäneen taipaleemme aikana, käytetty juuri tätä luomisläppää aika paljon. Minusta se, vaikka kai onkin imartelevaa ja kivasti sanottu, tavallaan pyrkii pyyhkimään pois sen faktan, että kyse on myös kovasta yrittämisestä. Päätöksestä pysyä yhdessä ja tehdä sen eteen hommia niin, että juttu jalostuu ja pysyy kummallekin kiinnostavana ja hyvänä aikojen saatossa. Siitä on musta hyvissä suhteissa kyse – halusta ja molemminpuolisesta rakentamisesta.
    Vaikka henkilökohtaisesti laitan kyllä joka ilta kiitoksen myös sinne Luojan suuntaan tästä hienosta puolisostani. Silti otan osan kunniasta omiin nimiinkin 😉

    • Markus sanoo:

      Kiits kauniista sanoista taas .

      Parisuhteesta on taatusti aivan yhtä monta enemmän tai vähemmän paikkaansa pitävää tai tyystin ohimenevää sanontaa kuin mistä tahansa muustakin. Ja tietty kyllähän tämä nimenomainen mukavalta tuntuu aina kuultuna, tuo oman työn osuus jää vain usein laskuttamatta 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.