Maailman paras isä.

Nih. Aamukahvi vuoteeseen ja kuopuksen koulussa askartelema kortti ilahduttamaan 😀 Kortissa oli paperinpaloista liimatut mie ja Onni, farmariaudi, laajakuvanäyttö ja sydämiä pari kappaletta ja tietysti ah niin liikuttava:

”Olet paras isä, joka on koskaan maata tallonut!”

Ainahan se pistää miettimään. Olenko? En kai voi olla, taatusti on nyt, ollut aiemmin ja tulee aina olemaan parempia isiä kuin mie. Niitä leikkiväisiä, uhrautuvaisia, lapset kaiken edelle pistäviä hyväkuntoisia jalkapalloisiä. Niitä hartaita, uskonnollisia, lapsensa kunnollisiin ja hurskaisiin kristillisiin arvoihin kasvattavia ja viisaita opettajaisiä. Niitä viimeisen sokeriruokopalasensa lapsilleen antavia ja kymmenien kilometrien päästä lapsilleen vettä kantavia nälkäisiä. Niitä omalla ruumiillaan lapsiaan vihollisen luodeilta suojaavia ja omalla liikkeellään väkivaltaiset ryöstäjät lapsistaan muualle johdattavia sankari-isejä.

Isyys lienee, ihan niinkuin äitiyskin niin kovin subjektiivinen käsite. Onnille ja Ilonalle ei vain yksinkertaisesti voi olla muita isejä kuin minä. Jos joku muu olisi niiden isä, niin sitten myös he olisivat joitakin muita. Pätee minusta aivan hyvin myös uusioperheisiin. Halusimme tai emme, niin lähipiiri (vanhemmat) muokkaa meistä sellaisia kuin olemme, tottakai biologian lainalaisuuksien mukaan. Ja tiukimman tulkinnan mukaan tietenkin vain se mies, josta siittiöt ovat tulleet on isä. Tämä huomioonottaen onkin itse asiassa ihan luonnollista, että mie olen se paras isä. Yhdestä ehdokkaasta kun on kohtalaisen helppo valita se paras tai vähiten huono.

Isänpäivänä meillä isillä onkin aivan erinomainen mahdollisuus kokea parhauden tunne! Minä, ihan oikeasti, olen maailman paras! Kukaan muu ei missään olosuhteissa, minkäänlaisella varallisuudella, fyysisellä kunnolla tai viisaudella voi olla parempi kuin minä! Toisaalta tietty isänpäivänä voimme hirmuisen helposti vaipua itsesäälin ja masennuksen syövereihin ja verrata itseämme niihin kaikkiin iseihin, joiden isyys on syystä tai toisesta mielestämme omaamme hienompaa.

Kumpaakohan tapaa suhtautua isänpäivään suosittelisitte?

No, ei syytä huoleen, jo huomenna maailma makaa taas omalla raiteellaan ja voimme kukin kokea ja jättää kokematta isyyden ihan niinkuin parhaaksi näemme, tuottaen lähipiirille iloa ja yhteenkuuluvaisuutta tai ravistella hengiltä sen ainoan asian maailmassa joka tekee meistä maailman parhaan.

Omasta puolestani tyydyn toteamaan:

”Olen paras isä, joka on koskaan maata tallonut!”

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on Facebook
Facebook
Email this to someone
email
Kategoria(t): Perhe-elämää. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa Maailman paras isä.

  1. -jane- sanoo:

    Teini aina (sic!) sanoo mulle että ”sä olet maailman paras mun äiti”.
    Eikä mun tarvi sen enempää ollakaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.