Parisuhdesettiä pitkästä aikaa.

Jotenkin tämä aina, tasaisin väliajoin ylittää blogsautuskynnyksen. Ei aina samasta näkökulmasta pullahda eikä edes kulmasta ollenkaan, ihan suoriltakin saattaa jokin hyvin vaikeasti määriteltävä este ylittyä ja virtuaalikynään tulee tartuttua the best weight loss supplement.

Tällä kertaa näppäimistön ääreen ja sanoja soljuttamaan ajoi sellainen hyvinkin vaikeasti määritettävä askarruksen aihe, jolle en suoralta kädeltä keksinyt edes hyvää otsikkoa, mutta joka jostain syystä on viihdeosastoilta, ystäviltä, työkavereilta ja kylänmiehiltä ja naisilta tarttunut jonnekin tuonne ytimenjatkeen tienoille kieppumaan. Nimittäin mikä vetää ihmiset yhteen, pitää ne yhdessä ja ajaa ne erilleen?

Puoleensavetäminen on yleensä aikalailla helppo kuitata ulkonäöllä, samankaltaisilla mielipiteillä, harrastuksilla, yhteisillä kiinnostuksenaiheilla tai samalla työpaikalla. Mutta ei se kuitenkaan ole tietenkään koko totuus. Ei kaikki jotka käy sumpilla samassa kahvihuoneessa päädy parisuhteeseen eikä samalla jousiammuntaleirillä ole sataprosenttinen parinmuodostusprosentti. Mikä ihme siinä sitten on, että hyvinkin erikaikinpuolinlaiset ihmiset päätyvät pitämään kädestä puistonpenkillä tai pelmuttamaan lakanoita pontevasti yhteisestä sopimuksesta? Jokin elämää suurempi asia siinä kuitenkin on ja aikalailla taattu miljonärismi lienee sen keksijälle, joka siitä algoritmin treffipalstalle kirjoittaa.

Mikäs niitä pareja sitten pitää yhdessä tai vastaavasti mikä se on, joka pistää bänksis ja suhteen jälkihoitoon? Ehkä vielä suurempi kysymysmerkki on tämä ja jos moista yhtään liian kauan käy miettimään niin johan sitä aivonyrjähdys uhkaa ja tippaleivän syöminen yhtä lonkeroa seuraten alusta loppuun on pikku kieliverryttely ennen varsinaisia haasteita. Mie olen omassa hyvinkin ehkä pintapuolisessa raapaisussani tippaleivän kylkeen tullut siihen tulokseen, että yhdessä pysymisen keskeisin asia ei ole niinkään se, että mitä antaa kuin se, että mitä ottaa vastaan. Miepä tarkennan hiukan:

Jos antaa paljon, mutta toinen ottaa vastaan vain vähän, tulee ylivuotoa. Ja vastaavasti jos antaa vähän ja toinen ottaisi paljon, tulee vajetta. Tämä ei ole mikään absoluuttinen määrä, vaan parisuhteessa on tietty kokonaismäärä ja siitä johdettavissa oleva määrä siedettävää toleranssia. Kaikki edellä mainitut luvut ovat siis parisuhdekohtaisia. Tietenkin, ettei kai te nyt hölmöjä ole. 😀

Edellä mainitut luvut, siis anto, vastaanotto, vaje ja toleranssi ovat vieläpä toimialakohtaisia, esimerkiksi seksi, kotityöt, pussaaminen, rehellisyys, puristelu, uskollisuus ja raha-asiat ja kaikki muutkin asiat ovat eriytettävissä toisistaan ja parisuhdekohtaisesti toimialat voivat myös vuotaa tai vajua toiseen toimialaan, esimerkiksi vähän imuroiva mutta mieletön sängyssä saattaa kokonaisuus huomioonottaen olla hyväksyttävä kumppani mutta ruma ja köyhä vie suhteen suhteiden hautausmaalle. Ja kaiken lisäksi nämä painottuvat ajassa eri tavoin ja voivat vuotaa tai vajauttaa myös ajan funktiona esimerkiksi siten, että ponteva puristelu nyt korvaa hetkellisen köyhyyden puolen vuoden päästä tai viiden vuoden uskollisuus korvaa hetkellisen hairahduksen. Tai jotain muuta parisuhdekohtaisesti kriisiytyvää nyt se onkaan.

Tässä vaiheessa parisuhteen matematiikkaa miulla yleensä sitten loppuu täysin sormet ja varpaat laskennon tuoksinassa. 😀

En mie oikeastaan edes enää muista, että mitä mie aioin sanoa. Mutta lopuksi todettakoon, että kaikista parasta kenellekään tämänkaltaisten asioiden parissa joko omassa tai toisten parisuhteessa painiskellessaan olisi  mielestäni edes yrittää miettiä näitä asioita:

  • Mitä minä saan parisuhteesta ja mitä mie annan? Onko välillä vajetta vai ylivuotoa?
  • Onko vaje tai ylivuoto otettavissa tai paikattavissa muualta ja koenko sen oikeaksi?
  • Onko kyseessä suljettu vai avoin yhtälö ts. onko parisuhteeni matematiikassa tuntemattomia tai tunnettuja muuttujia ja otanko ne huomioon omassa laskennossani?
  • Mitä hittoa mie tällaisia mietin, miehän tiedän jo vastauksen kun yhtään tutkin sisimpääni ja tuntojani?

Hauskaa syssyn alkua ja olokaahan ihimisiksi elekääkä alakako hölömöilemmää 😀

-M

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on Facebook
Facebook
Email this to someone
email
Kategoria(t): Perhe-elämää. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta kohteessa Parisuhdesettiä pitkästä aikaa.

  1. Annemari sanoo:

    Mielenkiintoinen blogsaus taas sinulta! Henkilökohtaisesti tällä hetkellä parisuhteettomana, mutta omien hyvin erilaisten vanhempieni yli 30-vuotista ja edelleen jatkuvaa avioliittoa seuranneena sanoisin, että mukana täytyy monien ihmisten kohdalla olla myös aika paljon omastaan luopumista puolin ja toisin.

    Olen monesti ihmetellyt, kuinka niinkin erilaiset ihmiset kuin äitini ja isäni ovat päätyneet yhteen ja ennen kaikkea pysyneet yhdessä – toinen on eläväinen ja sosiaalinen, toinen hiljainen ja ihmisiä kaihtava. Luulen osan heidän salaisuudestaan piilevän siinä, että he kuuntelevat toisiaan – eivät välttämättä kaikissa arkipäiväisissä tilanteissa, mutta he ottavat siihen aikaa joka päivä illalla ennen nukkumaanmenoa. Joskus 10 minuuttia, joskus tunnin, silloin tällöin kauemmin. Silloin harvoin kun riitoja on, ne hoidetaan oikein ilman vanhojen kaivelemista ja vaikka sitä ei aina juuri siinä hetkessä muistetakaan, kiistan jälkeen eteenpäin jatketaan siinä ymmärryksessä että parisuhteessa on silloin tällöin konflikteja eikä niitä tarvitse säikkyä.

    Oho, tulipas sepustettua pitkä kommentti 🙂

    • Markus sanoo:

      Kiitos suuri kommentistasi pitkästä 😀

      Jotenkin tämän blogsautuksen kanssa kävi sillee, että pään sisällä ollut sanoma ei tullut ollenkaan sellaisena ulos kuin sen piti. Miulla on kyllä tarkoitus hiukan avata noita alakohtia enemmänkin, mutta yhteen blogsahdukseen ne eivät mahdu millään.

      Enköhän mie taas ehtiessäni ja kuplan kasvaessa taas pullauta jotain aiheen tiimoilta ennen pitkää 😀

      -M

    • Antti sanoo:

      Annemarin kommentti oli hyvä (alusta loppuun), vähän niin kuin petrasi tätä keskustelua. Enemmän asiaa, vähemmän pyörittelyä.
      Oma lisäys: Sattuma meitä kuljettaa, myös kumppanin löytämisessä. Sattuma ja oma tahto taas kuljettaa suhteen säilymisessä.
      Sattuma=toisen tekemiset
      Oma tahto=omat tekemiset

      Antti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.