Parisuhteen perusteet, toinen kattaus.

Ensimmäinen setti avaimia auvoisaan avioeloon ja avo-olemiseen sai huikaisevan vastaanoton ja suunnalta jos toiselta olen ollut haistavinani jatko-osan tarvetta. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja raottamaan esirippua enemmän niistä asioista, mitkä minun mielestäni ovat niitä, joilla valitsemamme olotila yhteisessä tilassa mahdollistuu ja jopa saavuttaa nautittavia ohikiitäviä hetkiä. Perävalotakuu.

Tee kotityöt

Juurikin niin ja sen enempää erittelemättä: Tee kotityöt. Tarkkasilmäisimmät teistä jo huomasivatkin varmasti, etten yhtään puuttunut siihen, että mitkä kotityöt ja milloin. Entäs se toinen puolisko, millois se tekee kotitöitä ja mitä kotitöitä se sitten tekee? Pyhpah, sanon minä. Sanon vielä uudestaan ihan uhallakin, pyhpah. Maailma on pullollaan erinäköisiä taulukoita, aikautuksia, vuorolistoja ja muita sen sellaisia poppakonsteja töiden jakoon parisuhteen ja perheen sisällä. Pyhpah. Jos näet kotityön, niin tee se. Jos näkemäsi kotityö on kohtuullisen suuri työ, arvioi kuinka kauan siihen menee, onko jotain muuta juuri kesken, mieti miten hyvä mieli kumppanille tulee kun olet tehnyt sen, määritä miten paha mieli kumppanille tulee kun se joutuu sen tekemään, laske kuinka paljon sen teettäminen ulkopuolisella maksaa ja tee se sitten. Ei se ole vaikeaa tahikka raskasta tai jotenkin muuten ylitsepääsemätöntä. Me kaikki tunnistamme vaikeat asiat helposti, kuten nyt sitten vaikka pitkä matematiikka, teoreettinen fysiikka, jalkiollisten urkujen soitto ja hyvän ohjelmakoodin kirjoittaminen. Kotityöt ei ole vaikeita.

Anna aikaa

Siellä taas ketterimmät kerkeää kommentoimaan kuinka tämä on jo vanha juttu :D. Aikaahan voi kuitenkin siis antaa hyvinkin moneen suuntaan ja monella eri tavalla, tässä minusta oleellisimmat.

Anna omaa aikaasi. Ole lähellä, vieressä, huutomatkan päässä, tavoitettavissa ja hollilla. Älä kuitenkaan ole kyttäämässä, huohottamassa olan takana tai ahdistamassa iholla, mutta tee selväksi että sinulla on aikaa annettavaksi ja tarvittaessa keskeytä puuhasi, lukemisesi tai television katsomiseksi silloin jos aikaasi pyydetään tai tarvitaan. Laatuaika on toki kivaa, mutta kyllä se aika mikä ratkaisee on se, mikä omasta ajasta annetaan yhdessä kotona olemiselle, ruoanlaitolle tai puuhastelulle. Se lahjapaketin narun solmu on hirmun paljon mukavempi ja helpompi solmia tiukalle jos se etusormi saapuu paikalle säädyllisessä ajassa. Sitäpaitsi, siinä omaa aikaa antaessaan etusormi ojossa voi vaikkapa ihastella itsekseen tuhannenteen kertaan miten söpösti sen toisen alahuuli ja kieli lurpattaa kun se keskittyy solmimiseen.

Anna toiselle aikaa. Tämä taas liittyy siihen kuuluisaan ”omaan aikaan”. Anna sitä. Jos kumppani tuuskaa ja puuskaa jotain autotallissa/tietokoneella/pannuhuoneessa/ompelukoneella/jossainmuuallamissä, niin anna tuuskata ja puuskata. Teillä on koko elämä aikaa kuitenkin, mikä juuri siitä hetkestä tai illasta tai muusta ajan mittaamiseen käytetystä suureesta tekee niin ainutkertaisen, että sinun ilmoittamasi tekeminen on tärkeämpää kuin toisen itsensä valitsema? Siksi toisekseen, tässä kohtaa piilee suurensuuri vaara edellisessä artikkelissa mainitsemaani vallankäyttöön. Ei parisuhde anna sinulle oikeutta pitää omia valintojasi jotenkin parempina tai tärkeämpinä kuin toisen tekemiä valintoja. Jos toinen haluaa antaa omaa aikaansa sinulle (kuten edellä neuvoin), niin sitä arvokkaampaa se on. Kunnoita toisen aikaa ja ole kiitollinen toisen valinnasta antaa sitä sinulle.

Puhu samaa kieltä

Enkä nyt sitten taaskaan tarkoita suomea, savoa tai jotain muuta yhtä naurettavaa. Tarkoitan omaa kieltänne. Teidän kieltä. Sitä kieltä jolle voitte yhdessä nauraa jos toinen vahingossa möläyttää sillä kielellä jotain julkisella paikalla. Kieltä jota vain te ymmärrätte ja jota vahingossa kuullessaan muut katsovat toisiinsa merkitsevästi ja pyöräyttävät sormea ohimollaan hiukan heittävän yliskammarin merkiksi. Jos ette tiedä mitä tarkoitan, niin ette varmaankaan ole hirmuisen pitkässä parisuhteessa vielä. Se oma kieli ja ne omat sanat, lauseet äänteet ja eleet ovat hirmuisen tärkeä osa siinä koko kommunikaation korttitalossa, mikä tein suhteenne ja yhteiselonne on. Vaalikaa sitä, kasvattakaa sitä ja kehittäkää sitä, se antaa teille osan siitä pilkkeestä silmäkulmassa mikä kertoo teille itsellenne ja maailmalle ympärillänne, että teissä on sitä jotain.

Ja joojoo, mokomat sosiaalipornistit. Meillä puhutaan Töyrylää.

Sellaista tällä erää, palataan taas tähän asiaan kun tarvetta ilmenee tahikka joku lisäkohta puskee synapseista näppäimistölle asti.

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on Facebook
Facebook
Email this to someone
email
Kategoria(t): Perhe-elämää. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta kohteessa Parisuhteen perusteet, toinen kattaus.

  1. Titiuu sanoo:

    Kiitos taas, hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa. Oppimista riittää elämässä ja parisuhteessa, tärkeintä musta on että haluaa yrittää paremman arjen ja parisuhteen eteen, vaikkei aina onnistuisikaan, niin tahto täytyy säilyttää. Arjen pyörteissä koitan itse muistaa, että jos puoliso jättää tyhjän jogurttipurkin pöydälle lojumaan – voin nakata sen roskiin sanomatta sanaakaan, ei ole iso vaiva, toinen vaihtoehto on aloittaa ”MIKSI SÄ AINA JÄTÄT JÄLKESI SIIVOAMATTA!”-jäpätys… Pieniä juttuja, omia valintoja, jotta kaikilla olisi parempi mieli. Jään odottamaan kolmatta kattausta.

    • Markus sanoo:

      Olet ihan oikeassa varmaankin. Oppimisen loppuessa ei muutkaan loppumiset varmaan kaukana ole.

      Kyllä se kolmaskin kattaus sieltä jossain vaiheessa pinnalle pulpahtaa 😀

  2. Tytti sanoo:

    ”Sitäpaitsi, siinä omaa aikaa antaessaan etusormi ojossa voi vaikkapa ihastella itsekseen tuhannenteen kertaan miten söpösti sen toisen alahuuli ja kieli lurpattaa kun se keskittyy solmimiseen.”

    😛 Teenkö vielä saksieleen, että herttaisuusindeksi olisi mahdollisimman korkea?

    Ihanasti ja hyvin kirjoitettu. Toteutettukin on jo seitsemättä vuotta. 🙂

  3. Ani, kokovartalofiilis sanoo:

    On hyvä, on just näin. Osaat nämä hyvin tänne kirjoittaa. Ei ite tartte, enkä osaiskaan 🙂

  4. Annukka sanoo:

    ”Jos näet kotityön, tee se.”

    Hear hear! Tosin tuntuu, että meistä jotkut kärsivät jonkinlaisesta punavihersokeuden kaltaisesta valikoivasta näöstä, joka estää näkemästä tekemättömiä kotitöitä. Itselläni on taudin siliticus-muoto, joka tekee sokeaksi ryppyisille vaatepinoille, jotka kaipaavat silittämistä.

    • Markus sanoo:

      Miulle kanssa tuttuja moiset oireyhtymät 😀 Olen kyllä varsin voimakkaasti valmis väittämään, että nuo oireyhtymät aiheutuu vasta pitkällisen aktiivisen negatiivisen altistusten jälkeen ja aktiivisella kohdehenkilön myötävaikutuksella. Itseaiheutetuistakin vastaavanlaisista oireista olen kuullut joskus 😛

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.