Rytmissä mennään.

Voi haukotus.

Mites tein perheessä nukutaan tai miten ihmisiä nukuttaa? Tätä nimenomaista ilmiötä olen tuuminut moneenkin otteeseen varmaan juuri siksi, että jostain syystä mein perheessä nukkurytmi on hassusti vinksallaan.

Mie olen aamunvirkku. Voin helposti käydä nukkumaan puoli kymmeneltä ja herätä virkeänä ja levänneenä kuuden nurkilla. Puoli yhdentoista maissa illalla alkaa silmä luppaamaan ja leuka nyrjähtämään haukotuksista ja useimmiten vain hyvä ohjelma telkkarista pitää minut tajuissani.

Tytti, vaimoni johon olen tässä vuosien varrella jo jollain tapaa kiintynyt, taas valvoisi ilman vaikeuksia pitkälle aamupuolelle yötä ja heräisi joskus ennen puoltapäivää.

Tämä vaihe-ero nukkurytmissä aiheuttaa kaikenmoisia asioita ja vaatii monenmoisia kompromisseja. Takavuosina meillä oli lukuisia pieniä kriisejä kun Tytti parhaimmillaan ja virkeimmillään haluaisi keskustella kaikista pienistä ja suurista ja elämää tärkeämmistä kysymyksistä juuri silloin kun mie kamppailen viimeisillä voimanrippeillä pitääkseni silmiä kauemmin auki kuin kiinni. Sitten taas aamulla kun mie nousen ylös reippaana päivän touhuihin ja olisin valmis jutustamaan päivän suunnitelmia ja muita asioita, Tytti pystyy hädin tuskin raahautumaan alakertaan ja ylläpitämään tärkeimpiä elintoimintoja. Vanhempien välinen laatuaika siis on pikkuisen hassusti vinksallaan eikä aamulla tai illalla kun olisi se aika kun lapset nukkuu ja voi tehdä aikuisten juttuja, kuten syödä herkkuja ja katsoa väkivaltaviihdettä, kumpikaan meistä ole parhaimmillaan.

Kompromisseja siis vaaditaan tässä, kuten monissa muissakin asioissa. Me olemme ratkaisseet sen niin, että mie en saa ruumiillista kuritusta jos nukahdan kesken jutun illalla, enkä yritä aamulla puhua Tytille mitään ennen kolmatta kahvikuppia ja vähintään tuntia heräämisen jälkeen. Mein on myös pitänyt opetella juttelemaan muutenkin kuin kaikista otollisimmalla hetkellä (miulla aamulla ja Tytillä illalla).

Miksi ihmisten unirytmi poikkeaa toisistaan? Onko meitä puusta laskeutumisen jälkeen ollut luonnostaan ”yövartijoita” ja ”varhaisen madon nappaajia”? Miksei luontainen nukkurytmi sopeudu kumppanin rytmiin? Miksi parinmuodostuksessa ei oteta huomioon niinkin keskeistä ominaisuutta? Ja miksi, oi miksi, tämä taipumus vielä periytyy? Onni nukkuisi puolille päivin ja Ilona herää heti ja reippaana 😀

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on Facebook
Facebook
Email this to someone
email
Kategoria(t): Perhe-elämää. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta kohteessa Rytmissä mennään.

  1. Ah, mahtava pohdinta!

    Meillä menee oikein samoin. Minä olisin se sinä, ja Johku olisi se Tytti. Ja voi niitä vääntöjä, jotjka ole(n)mme käyneet asian äärellä! Ja juuri no tärkeät keskustelut on vaikea ajoittaa oikein.
    Meillä käy myös niin, että minä haluaisin illalla käydä vikana läpi seuraavaa päivää, koska rauhoitun niin. Mies taas ei millään halua juuri sitä, koska stressaantuu moisesta. Sitäkin on sitten sommiteltu 🙂

    • markus sanoo:

      Juurikin näin 😀 Ja miten vaikeaa se onkaan yrittää sopeutua. Mie palaan tulevaisuudessa tuohon mainitsemaasi ”käydä läpi seuraavaa päivää”…

  2. Jarkko sanoo:

    Katsos kun asiahan on niin, että aamu on tarkoitettu nukkumiseen. Ei ihminen mitään matoja syö. Miksi se siis pitäisi napata?

    Meillä maailma menee suurinpiirtein Anin kuvaamalla tavalla. Seuraavaa päivää on mun mielestä turha stressata, mutta ilta-uninen vaimoseni saattaa pyöriä sängyssä pitkäänkin sitä pohtiessaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.