Ihmisiä, jotka saatat tuntea

Sattuneesta syystä olen viime aikoina miettinyt internettiä, keskustelupalstoja ja sosiaalista mediaa ylipäätänsäkin.

Kuten aina ennenkin nämä aivopierut, joita arvostan.netiin päätyy saavat alkunsa usein näennäisen yksinkertaisesta asiasta tai tapahtumasta, joka jää jostain syystä flipperin pallon omaisesti poukkoilemaan otsalohkon syövereihin pullahtaakseen sitten ulos ja näppäimistön kautta julkaisuun asti. Tämänkertainen mitätön alkuunpanija ja avautumisen aihe tuli Facebookista ja vielä sieltä oikeasta sarakkeesta profiilissa. Siellä lukee hyvinkin selkokielisesti (riippuen toki mitä kieltä selkona pitää, vaihdoin nimenomaisesti tahallani itselleni hetkeksi suomenkielen normaalin englannin sijaan) ”Ihmisiä, jotka saatat tuntea”

No tästähän se varsinainen hullunmylly sitten alkoi. Klikatkaahan nyt sitten vaikka ihan kurillanne siitä, ja tutkikaa tuloksia. Minulla meni hyvinkin leppoisasti tunti jos toinenkin aina tutunkuuloisen tai mielenkiintoisen näköisen tai jotenkin muuten puhuttelevan nimen kohdalla profiilin auki klikatessa ja sen tuntemattoman tai tunnetun ystävälistaa katsoessa. Mieli täytyy ohikiitävistä kättelyistä, tervehdyshuudahduksista, saunailloista, leirinuotioista, kouluesitelmistä, seminaareista, rippikoulun viimeisestä illasta, entisen pomon aivoituksista, kotibileistä, tietoverkkoauditoinneista ja kaikesta muusta mahdollisesta, mitä pienen ihmisen mieli tähän ikään (niin nuorekas kuin olenkin) sisällensä on syystä tai toisesta tallettanut.

Tämän mylläkän jälkeen tietysti seuraava askel onkin niiden, jotka tuosta näennäisen satunnaislukugeneroidusta satojen ihmisten joukosta syystä tai toisesta asettuu pidemmäksi aikaa näytölle, profiilien tutkailu. Hittolainen, se naapurin poika jolla oli tietsikka on tatuoija. Tuosta luokkakaverista tuli poliisi, no tietty, kuinkas muuten. Tuolla miun koulutuksessa olleella hauskalla hepulla onkin kanootti. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Uskomaton verkosto näkemyksiä, kokemuksia osaamista ja osaamattomuutta, saamista ja saamattomuutta muutaman napinpainalluksen takana. Mie olen varmaan niin sinisilmäinen ja naiivi, että osaan oikeastaan vain nauttia tästä huikeasta aivomyrskystä ja annan aivoilleni vapaat kädet tuottaa iloa ja surua ja riehakkuutta ja haikeutta noiden pienten kuvien ja tekstinpätkien laukaisemana. En tosin yhtään ihmettele joidenkin toisentyyppisten ihmisten välitöntä tarvetta analysoida ja selvittää tätä ilmiötä ja toisaalta keksiä kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot ansaita tällä rahaa.

Meille luokkakavereille, duunikavereille, harrastuskavereille ja sukulaisille sosiaalinen media antaa aivan ennenkuulumattoman tehokkaan keinon vaihtaa kuulumisia, päivittää ilot ja surut, huolet ja riemut ja muut mitättömät tai merkittävät asiat. Miten mielelläni mie luenkin jonkun Tuulenkoiralaisen edistyksestä sisäsiisteyden harjoittelussa tai työkaverin mielipiteen päivänpolttavista poliittisista tai tietoturvaisista kysymyksistä tai miksei sitten vaikka jonkun työkaverin sisäsiisteydestä. Se antaa helpon, nopean, mukavan ja laajan silmäykseen maailmaan ympärilläni tuntemieni henkilöiden kautta ja samalla voin erinomaisesti ruokkia omaa harhaista käsitystäni siitä, että joku haluaa lukea minun kuulumisiani ja ajatuksiani tai nähdä kuvan minusta lenkille lähdössä kaksi hurttaa remmin päässä. Jos olet hyvä tyyppi, kirjoitat hyvin ja olet itsellesi ja muille kunnioittava, aito ja rehellinen, sinua kuunnellaan ja seurastasi nautitaan. Ei sosiaalinen media muuta kuin mittakaavan sekä ajallisesti että määrällisesti.

Luin tovi sitten (ja linkitin feisbuukkiin tietty) Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA) raportin sosiaalisen median aiheuttamasta myllerryksestä yrityksissä. Miten ihmeessä joku pystyisi valjastamaan edellä kuvaamani mittaamattoman arvokkaan ja jotenkin hyvin perinjuurin ihmisen luonteelle sopivan kokonaisvaltaisen kokemuksen liike-elämän käyttöön? Mielestäni vastaus on hyvin ilmeinen ellei peräti väistämätön: Ei mitenkään. Liike-elämässä voimme yrittää viestittää haluamiamme asioita ja saamme toivoa sosiaalisen median luoman nimien, kuvien, tunteiden ja tuoksujen (?), häpeän ja ilon ja kaikkien muiden nimettyjen ja nimeämättömien asioiden neliulotteisen maailmanlaajuisen hämähäkinverkon kohtelevan meitä suopeasti, mutta minusta on lähes rangaistavaa kuvitella valjastavansa sen yhtään mihinkään. Jos olet hyvä tyyppi, kirjoitat hyvin ja olet itsellesi ja muille kunnioittava, aito ja rehellinen, sinua kuunnellaan. Työnantajasi ymmärtäköön onnekkuutensa ja antakoon sinulle parhaat työkalut siihen, mitä olet ja mitä teet.

Taidamme olla jo siinä vaiheessa, että on turha potkia tutkainta vastaan. Juna meni jo. Minusta on hirmuisen mukavaa olla kyydissä, kiitos teille kaikille siitä.

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on Facebook
Facebook
Email this to someone
email
Kategoria(t): Perussettiä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta kohteessa Ihmisiä, jotka saatat tuntea

  1. KaisaL sanoo:

    Spot on! 🙂

  2. Hanna sanoo:

    Todella osuva kirjotus jälleen kerran!!! 🙂 Määkin oon eksyny tuonne ”ihmisiä, joita saatat tuntea”-sivulle ja löytänyt sieltä ihania kontakteja.

    Muutenkin tämä koko naamakirja on laajentanu sosiaalista elämä todella paljon! Esimerkiksi tuota kautta on lähentyneet välit vähän kaukaisempienkin sukulaisten kanssa, kuulen uutisia kaukana asuvista ystävistä ja ennen kaikkea, saan pidettyä yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa ei joka päivä muuten tulisi yhteiltyä <3 En voi sanoa että fb:stä olisi tullut yhtään huonoa puolta, jos nyt ei vakavaa addiktiota oteta laskuun ;D

    Varsinkin näin pitkällä sairaslomalla naamakirja on estänyt täydellisen eristäytymisen muusta elämästä, kun voi kommentoida, tykätä ja tökkiä kavereita 🙂 Ja myönnettäköön, fb:llä on ollut osansa myös orastavassa <3:ssäkin 😉

    Ja tuohon sun kuvakommenttiin on kyllä sanottava, että ainakin mää käyn kattomassa kuvapäivityssivun vähintään kerran päivässä. On ihana nähdä kuvinakin mitä ihmiselle kuuluu, mitä he tekevät ja kuinka lapset kasvavat…ja kyllä, ihastelen niitä sun lenkkikuviaskin 😀

    • Markus sanoo:

      Kiits kehuista ja kommenteista 😀

      Juuri näin minustakin niinkuin sanoit. Mielenkiintoista on minusta myös yritysten joissakin tilanteissa lähes paniikinomainen hapuilu facebookin ja blogien suhteen.

      Nähtäväksi jää miten maailma makaa myöhemmin, mielenkiinnolla kuitenkin samassa junassa mennään 😀

  3. -jane- sanoo:

    Kävin lukemassa, ennen kuin taas tulee jotain tärkeetä (to do -listalla on seuraavaksi päiväunet).
    Mä törmään aika usein tuossa ”ihmisiä jotka saatat tuntea, teillä on x yhteistä ystävää” -osioss seuraavanlaiseen tilanteeseen: kun avaan nämä yhteiset ystävät, niin minun tietojeni mukaan he eivät tunne toisiaan. Tarkistan tilanteen heidän ystävälistaltaan ja olen oikeassa. Mutta mikä yhdistää esim. entisen luokkakaverini ja ihmisen johon olen tutustunut aikuisella iällä harrastusten parissa tähän yhteen – minulle tuntemattomaan – ihmiseen?
    Voi, näistä saa kehitettyä niin ihania tarinoita 🙂 Vieläkin parempia kuin hotellin ravintolassaa yksinään illallista syövistä ihmisistä

    • Markus sanoo:

      Juurikin näin! Naulan kantaan 😀 Tähän mie yritin viitata, kun kirjoitin siitä neliulotteisesta hämähäkinverkosta.

      Ja ah, niin suuret kiitokset kauniista sanoistasi, miun kirjoitukseni oli ennen päikkäreitä listalla! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.