Avaimia onnellisuuteen

Onnellisuus ei ole muiden ihmisten tai kodinkuvalehden listaamien asioiden tekeminen tai muiden ottamille ja/tai käsittelemille kuville näyttäminen puhumattakaan tositeevee-elämäntavasta. Onnellisuus on totaalisesti ja täysin aivossa ja korvien välissä. Ruoka, juoma, selluliitti tai narumaiset käsivarret vain tukee tai heikentää täysin siellä aivossa olevaa konseptia onnellisuudesta.

Onnellisuus on edellämainitusta täysin omassa aivossa olevasta elämäkavalkaadista johtuen seurausta itse tekemistämme valinnoista. Osa valinnoista liittyy yksinkertaisiin asioihin kuten vaikka syömisen mukavuus ja makujen herkullisuus tai kieltäytymyksen vaikuttama vallantunne omasta elämästä. Osa koostuu sitten taas isommista tai kokemiemme asioiden mukaan merkittävämmistä asioista valinnoissa kuten vaikka parisuhteen ja kumppanin tilasta ja nalkuttamisesta ja muusta sen kaltaisesta ainaisia huolia, hankaluuksia tai epämukavuutta tai riemukkuutta ja onnistumisia tuottavista asioista tai vaikka käytettävissä olevasta rahasta, merkittävästä työpaikasta ja asemasta työssä ja tottakai subjektiivisen onnentunteen asioista kuten seksistä, nukkumisesta tai saunasta.

Meidän kaikkien pitäisi yrittää ymmärtää että onnellisemmat ihmiset tekee parempia päätöksiä ja ehkä vähintään subjektiivisesti parempia omaan elämäänsä liittyviä valintoja. Tästä syystä mielestäni meidän kaikkien kannattaisi pyrkiä tekemään sellaisia valintoja suurten ja pienten asioiden suhteen että niiden päätösten seuraukset ja valintojen palkinnot olisivat meidän omaa hyvämielisyyttämme tukevia eikä meille huolta tai hankaluutta aiheuttavia.

Älkää riehaantuko koska en tietenkään puhu valinnasta: “lähdenkö töihin vai jäänkö nukkumaan?” Puhun valinnasta: “lähdenkö töihin hyvällä mielellä vai pahalla mielellä?” Näiden kahden esimerkin välillä on merkittävä ero ja vain toinen niistä liittyy sellaiseen elämän kokonaishyvämielisyyteen. Toinen niistä liittyy laiskuuteen, mukavuudenhaluun ja aiempien valintojen (nukkumaan meneminen tai viina) huonosti tekemiseen ja teille jää kotitehtäväksi miettiä että miksi ja mitä eroa noin niinko suuremmasti näillä kahdella valinnalla on.

Onnellisuus on itse asiassa lähes harhauttavan yksinkertainen asia ja sen voi saavuttaa siten, että tekee jokaisen pienenkin valinnan hyvämielisyyttä lisäävällä tavalla verrattuna pahamielisyyden rohkaisemiseen. Pikaisesti ajattelette tietenkin että eihän kukaan sitten koskaan tekisi mitään! Mie olen merkittävästi eri mieltä alkaen jo siitä että useimmille meistä kuukausittainen tilipussi tai muu tulo helpottaa kaupassakäyntiä mikä helpottaa ruoan laittoa mikä helpottaa vatsa täynnä television katselua ja nukkumaanmenoa. Mutta edellä mainitut vaatii sinne töihin menoa tai työn tekemistä joka siis on hyvämielisyyttä lisäävä valinta varsinkin kun useat meistä pitävät siitä merkityksellisyyden tai tarpeellisuuden tunteesta mikä monilla työpaikoilla vallitsee. Ja itsellensä on ehdottoman kätevää valita se oma työ hyvämielisyyttä lisääväksi eikä pahamielisyyttä lisääväksi koska se kuitenkin on keskeinen osa elämää. Jos se ei ole hyvämielisyyttä lisäävä niin sitten voi alkaa tehdä niitä valintojansa siten, että ne johtaa toiseen työpaikkaan tai jos nykyinen asuinpaikka on pahamielinen niin sitten voi tehdä valintojaan siten että niiden pienten valintojen reitillä on nähtävissä muutto vaikka pienemmän verotuksen ja enemmän auringonlämmön maahan. Se sijaan että lisää kaikkien vaikutuspiirissänsä olevien ihmisten pahamielisyyttä jatkuvalla valittamisella ja jurnuttamisella niin voi alkaa tehdä niitä omia valintojaan oman hyvämielisyytensä hyväksi valittamisen sijaan.

Iso osa onnellisuuden avaimissa on myös sillä että antaa vaikutuspiirissään ja ympärillään olevien ihmisten tehdä omat hyvämielivalintansa. Ja kannustaa myös heitä onnellisuutta lisääviin asioihin elämässään. Kaikista onnekkainta toki on se jos muille ihmisille hyvämielisyyden tuottaminen on omissa hyvämielisyyttä lisäävissä asioissa mukana.

Ehdottomasti onnellisuutta lisääviin asioihin lukeutuu semmoinen kestävä tärkeysjärjestys asioilla joka kumpuaa aikalailla avoimien silmien periaatteesta. Nypityt kulmakarvat ei ehkä ole yhtä iso onnellisuusfaktori kuin vaikka kyky käydä itse pissalla ja tietää itse milloin siellä pissalla pitää käydä. Tai kyky kävellä itse keittiöstä sinne vessaan tai nielaista itse ruokansa on onnellisuusfaktorina eri luokassa kuin pyörätuolilla tai kannettuna liikkuminen ja vatsaletkulla ruokittuna oleminen. Ja kaikki sen sellaiset perinteiset tekijät omassa elämässä joista harvoin jos koskaan muistaa olla kiitollinen kun niiden onnellisuustekijyyttä ei ole koskaan omalla kohdallaan joutunut arvioimaan. Puhumatta tai maintsematta ei ehdottomastikaan voi jättää muista prioriteeteistä valintojen taustalla kuten vaikka luonnonsuojelu, eläinten oikeudet tai tasa-arvo joiden sisällyttäminen omiin valintoihin on ehdottomasti kokonaishyvämielisyyden asialla.

Hankalinta koko onnellisuudenavaimien taskusta kaivelussa ja niiden itselleen hyvämielisyyttä lisäävien valintojen tekemisessä on niiden omien hyvämielisyyspisteiden tunnistaminen. Meidän täytyy pystyä tunnistamaan ja hyväksymään ne asiat mitkä meille tuottaa kestävää hyvää mieltä ja myöskin pystyä tavalla tai toisella vertailemaan asioiden keskinäisiä onnellisuuspisteitä voidaksemme valita ne enemmän onnellistavat yhdentekevistä tai mukaonnellistavista. Siinä meillä töitä riittää mutta kun se työ on vaikka yhden asian tai pienen osan kohdalta tehty niin sitten osaamme sen asian suhteen tehdä valintamme. Hitaasti niiitä kertyy lisää ja eipä aikaakaan kun suuri osa valinnoistamme on meitä hyvämielistäviä ja ympäristömmekin pitää siitä kun emme natise ja valita kaikella vuorovaikutuspuuhallamme.

Hyvämielisyyttä siis teille! Ja meille!

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on FacebookEmail this to someone
Kategoria(t): Memiehet, Perussettiä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta kohteessa Avaimia onnellisuuteen

  1. Kanttura sanoo:

    Voi Mauno, siun aamupäivitykset ja blogit on niin elämän suola! Kauheen paljon tykkään tästäkin kirjoituksesta, mutta salli miun kuitenkin olla eri mieltä. Onnellisuus ei ole ihan niin yksinkertainen asia kaikille meistä.
    Kirjoitat: ”Onnellisuus on totaalisesti ja täysin aivossa ja korvien välissä. ”
    Ehkäpä näin. Mutta mitä jos ne aivot ja korvien välit ei vaan tue sitä onnellisuutta? Jospa ne hannaa vastaan? Meikäläistä tutut ja tuntemattomat luonnehtii yleensä paremmin tuntematta ihanaksi optimistiksi, joka valitsee aina paitsi hyvän mielen myös hyvän teon. Etsin yleensä aina mahdollisuuksia, en ryve syyllisyydessä, rakastan elämää sen kaikissa muodoissa, ja kannustan itseäni, alaisiani ja läheisiäni olemaan oma itsensä ja rentona ja nauttimaan elämästä. Mutta en ole onnellinen. Ja se ei ole tahdosta kiinni.
    Sanot: ”Meidän kaikkien pitäisi yrittää ymmärtää että onnellisemmat ihmiset tekee parempia päätöksiä ja ehkä vähintään subjektiivisesti parempia omaan elämäänsä liittyviä valintoja.”
    Mielestäni olen tehnyt ihan kaikki ne parhaat päätökset: minulla on mielettömän hieno puoliso, mahtavat lapsipuolet, ihania ystäviä ja älyttömän kiinnostava työ. Rakastan elämääni, ja valitsen ”hyvänmielen” ihan joka ikinen päivä. Mutta näistä päätöksistä – ja omasta valinnasta – huolimatta en ole onnellinen. Tämä siksi koska väliin iskee joku kemikaali joka aiheuttaa sairauden nimeltä masennus, mikä tekee kaikesta valitusta ja ihanasta raskasta ja lohdutonta, ihan riippumatta omasta valinnasta. Kaikki ihana ja hyvä onkin yhtäkkiä mustaa, lohdutonta ja synkkää, teitpä ja valitsitpa tietoisesti ihan mitä vaan. Vaikka kuinka yrität elää järkesi ja elämänkatsomuksesi mukaan niin joku tiukka ja kylmäkiskoinen lonkero vetää syvälle hautaan. Siinä ei enää valinnasta puhuta. Masennus ei kaadu eikä häviä omalla valinnalla. Eikä meikäläisellä näemmä edes itseään kehittämällä, lääkityksellä eikä NLP:llä. Miun täytyy vaan oppia elämään sen kanssa, se tulee aina olemaan.
    Minusta bloksautuksesi on ihana oodi elämälle. Mutta tämä on vastine siitä että elämä ei aina mene kuin valitsee. Siun riesasi on onnettomuuden aiheuttama aivovamma – ja ehkä jo ennen ja jälkeen sen onnettomuuden tuo ihanan hurtti huumori ja yltiöpositiivisuus 😉 – mutta miun riesani on koko elämän jatkunut ja aina kestävä taisto synkkien ja lannistavien aatosten kanssa, joita en haluaisi olevan, mutta en kykene estämään. Valitsen silti edelleen joka ikinen päivä olla onnellinen ja hyvämielinen, vaikka perhana vieköön elämä ei sitä salli. Läheiset ja rakkaat onneksi sallivat ne ei-onnellisetkin päivät. Ja valita silti voin ja edelleen tahdon, teikäläisen lailla, vaikka lopputulos oliskin mikä.

    • Markus sanoo:

      Kiitos kauheasti Kanttura kommentistasi! Ymmärrän erinomaisen hyvin mitä tarkoitat ja olen todella pahoillani puolestasi <3

      Valitettavasti jouduin ihan pelkästään kirjoittamisen helpottamiseksi ja blogsautuksen tiivistämiseksi jättämään esimerkiksi hyvin monenlaiset erilaiset sairaudet ja muut pois tarkastelusta.

      Ehdottomasti saat olla eri mieltä ja pitää olla eri mieltä mutta ethän sie itse asiassa ollutkaan eri mieltä vaan avasit meille kaikille sen että tietenkään asia ei voi varsinkaan mielen sairauksien osalta näin yksinkertainen.

      Voimaa omaan kamppailuusi sairautesi kanssa ja hyvämielisyysvalinnat ei taatusti mene hukkaan vaikka mielesi usein eri mieltä onkin 😀

  2. Supe sanoo:

    Yksi asia mitä olen sinussa, Markus, aina ihaillut on sinun kykysi pysyä positiivisena ja iloisena ihmisenä vaikka elämä heittäisi kapuloita rattaisiin. Omassa pääkopassa ja sielussa kun myllää liialti ”pessimisti ei pety” mentaliteetti. Ja olen samaa mieltä siinä, että onnellisuus löytyy juuri omasta pääkopasta, tahi sydämestä. (Jätetään nyt sairaudet kuten masennus tästä pois).

    Itse olen välillä kärvistellyt kovinkin tyytymättömänä omaan elämääni. Ja onnekseni tajunnut, että ei tarvitse olla täydellinen. Ei tarvitse olla hoikka, ei tarvitse olla parisuhteessa silloin kun mieluiten pyhittää aikansa lapselle ja elukoille. On oikeus olla itsekäs ja tehdä niin kuin itse haluaa. Kodin ei tarvitse olla aina siisti ja pyykkikorin tyhjä. Välillä voi sanoa, että Äitiä väsyttää, otahan lapseni tuosta eineshampurilainen.

    Paljon stressittömämpää elämää, kun ei tarvitse miellyttää kaikkia. Ottaa ilo pienistä asioista kuten flunssattomasta talvesta tai aurinkoisesta ilmasta, lapsen hyvästä koulupäivästä ja koiran uusista harmaista varvaskarvoista.

    • Markus sanoo:

      Ihan tosipaljosti kiitos kehuista ja kommentista! <3

      Sie olet miun mielestäni hyvinkin lähellä totuutta tuossa komentissasi ja miun iloisuuteni salaisuus on se, että en yksinkertaisesti usko että on olemassa ketään "elämää, kohtaloa, maailmaa", joka kenenkään olemista haittaisi, hankaloittaisi tai heittäisi kapuloita rattaisiin 😀 Miun mielestäni kaikki perustuu siihen omaan elämään ja omiin valintoihin ja tietysti kaikkien läheisten omiin elämiin ja valintoihin eikä jonkun mystisen "elämän" temppuihin jota kiinnostaisi miun olemiseni hankaloittaminen. Poislukien tottakai poliittiset asiat ja sen kaltaiset isot jutut joihin ei välttämättä oman elämänsä hyvämielisyysvalinnoilla voi olla vaikutusta.

      Jos ei ole muuhun mitään tarvetta niin kannattaa valita olla onnellinen 😀

Vastaa käyttäjälle Markus Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.