Isomman osa

Blogsautuskynnystä on lähennelty jo monta päivää ja aikaa. Nyt se sitten muljahti suorituspuolelle 😀

Miun (ja ymmärtääkseni ja tulkintani mukaan monen muunkin) elämä ja olema keskittyy äärimmäisharmittavasti sinne epäonnistumisten kautta arvottamisen puolelle. Aamun, tunnin, työsuoritteen, puhelun, artikkelin tai ihan minkä muun asian tahansa arvo, merkitys ja elämävaikute arvotetaan virheiden määrällä ja epämukavuuden summana. Ehkä miun tajunnanvirta avautuu paremmin esimerkeillä:

Aivan ihana aamu mutta vedenkeitin vuotaa. Loistava palaveri mutta vieruskaveri mässytti purkkaa. Ajoissa aamulla töissä, mutta kauhea ruuhka oli. Ihana lenkki ja aurinko paistoi mutta naapurilla on paljon hienommat lenkkarit. Saatiin uutta teknologiaa käyttöön mutta sillä ei voi tulostaa tarroja. Netti toimii hyvin mutta se tökkii. Ja jokaisen elämässä on ainaskin satatsilardia vastaavaa esimerkkiä. Mikä meitä oikein vaivaa? 😀

Minusta itsekunkin olisi syytä aina toisinaan, sillointällöin ja useasti lähteä ruumiistairtautumisen tielle, jättää maallisen tomumajansa, meedioida tajuntaalaajentavasti ja joogaleijua pikkuisen. Kliseemäisesti me kaikki voisimme ajatella itseämme, omaa kahvinkeitintämme ja omia sukanreikiämme laajemmin. Isoa kuvaa. Laatikon ulkopuolella. Olla oman elämämme laifkouts, sisäinen sankari ja bisnesenkeli.

Oikeasti me elämme ihan huikeaa aikaa. Yhteiskunta on taloudellisen muutoksen ja rakenteiden luhistumisen ja uudelleenrakentumisen kourissa. Maailman paras koulujärjestelmä on uudistumassa, muuttumassa ja muokkautumassa. Teknologia muokkaa meidän kaikkien elinpiiriä valostakin nopeammin (pun intended) ja elämme kauemmin kuin koskaan ennen. Olemme osa jotain täysin ainutkertaista, ainutlaatuista, sellaista mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut eikä koskaan ennen tule tapahtumaan. Kai. 😀

Ei se leipää tuo pöytään, hiljennä koliikkivauvaa, saa tabletin kuvaa tykille tai maksa laskuja, mutta ajattelemalla edes joskus ja pikkuisen itseään isommasti saattaa pienen hetken saada olla pieni hämmästelemässä isoa.

Miun elossani ja olossani työpäivät aika usein täyttyy niistä asioista mitkä ei toimi. Liitin ei sovi, kuvaa ei näy, netti tökkii, ekseli ei skulaa, kännykkä ei lataa tai päivitys myöhästyy. Minua helpottaa ajatus siitä, että suuressa mittakaavassa vain muutos on varmaa, maailma muuttuu, me muutumme ja minä, ihan pikkuinen ja vaatimaton minä, olen osa sitä kaikkea! 😀

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on FacebookEmail this to someone
Kategoria(t): Perussettiä, Työhommia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.