Jos olisin silloin tiennyt mitä tiedän nyt

Tämä on yksi minun kestosuosikeista pääkopassa ulospääsyä odottavista aiheista. Jostain syystä mie palaan tähän yhä useammin ja useammin, joten arvelin parhaaksi ratkaisuksi moiseen paineen kerääntymiseen päästää sen tässä vaalien jälkimainingeissa ulos. Mie luulen, että yksi syy aiheen kirnuamiseen ohimojen välissä on koko ajan kasvavat lapset omine temppuinensa ja tahtomattani mietin motiiveja joskus ah, niin järjenvastaisille asioille joita nämä herranlahjat suustaan päästelevät päivittäin.

Tässä siis asioita ei mitenkään luokitellussa järjestyksessä, jotka ehkä olisin tehnyt toisin jos olisin silloin tiennyt mitä tiedän nyt. Tai sitten en.

Olisin koulussa kiinnittänyt enemmän huomiota muihin kuin itseeni.
Ymmärrän nyt, että kiinnittääkseen huomion itseensä on kaikista tehokkain keino kiinnittää huomiota muihin. Kuunnella tarkkaavaisesti ja kiinnostuneena mitä muilla on sanottavaa ja osoittaa elein, ilmein ja toimin että kuuntelee ja on kiinnostunut. Koulupoikana varovaisesti tyttöjä kaukaa ihaillessa ja mahdollisesti riehaakkaana esiintymisellä tai johonkin kyseenalaiseen osallistumisella puhumattakaan opettajille näsäviisastelulla saavutettu (pah, rimpula rillipää mie olin jo silloin) huomio ei oikeasti kanna kovin pitkälle ja pysyvämpiä tuloksia saisi taatusti sen energian käyttämisellä varsinaiseen kohteeseen ja sen kiinnostuksiin silläkin uhalla, että kaverit nauraa yht’äkkiselle kiinnostumiselle Dingosta tai muisteista. Samoin kavereiden kanssa toimimiseen olisi varmasti paremmin toiminut huomion kiinnostaminen muihin huomionhakuisuuden sijaan.

Olisin huolehtinut tavaroistani.
Voi sitä avainten, kumien, penaalien, polkupyörien, silmälasien ja kaikkien halvempien ja kalliimpien kamojen määrää, jonka sain mystisesti kadotettua jonnekin. Hirmuisen suuri määrä vaivaa ja rahaa olisi säästynyt sillä, että olisi vain ollut hiukan huolellisempi puhumattakaan siitä nolostuksesta, kun murrosiän kynnyksellä kiekui keittiön ikkunan alla: ”Ääitii tuu ikkunaan, täällä huutaa Maaarkus!” ja kaikkiin muihin ikkuinoihin ilmestyy jälkikasvuaan koulusta palaavaksi odottavien äitien naamoja.

Olisin suorasanaisemmin ilmoittanut kiinnostuksestani tytöille
Huikaiseva määrä jännitystä, hikoilua, unettomuutta ja nolostelua olisi jäänyt kokematta ja mahdolliset pakit olisi hoidettu hirmun paljon tehokkaammin ja optimoidummin pois alta. Kadun varmaan koko loppuikäni sitä, että ihailin sitä nättiä ja mukavaa tyttöä kaukaa niin kauan, että joku toinen kerkisi kysymään ja jäin lehdelle soittelemaan. (En tietenkään oikeasti kadu loppuikääni, mutta me bloggaajat tapaamme käyttää hiukan sensaatiohakuista kieltä) Samaan settiin kuuluu myös se, että en olisi käyttänyt niin montaa tuntia, päivää ja viikkoa toisen sukupuolen eleiden ja ilmeiden tulkitsemiseen. Jos se vilkuttaa mulle, niin silloin se varmaan ei pistäisi pahakseen jos menisin sanomaan terve – olisi ollut huomattavasti parempi strategia kuin nopea vilkutus ja poisfillarointi ja pitkä ilta miettien, josko se vilkuttikin jollekin muulle.

Olisin opiskellut enemmän kieliä
Vaikka kielet olivat minulle todella helppoa opiskelua ja opin todella nopeasti, en käyttänyt tilaisuutta hyväkseni oppia. Nykytiedolla olisin valinnut yhden kielen lisää ja olisin oikeasti yrittänyt opiskella sitä ja oppinutkin sen. Silloin se oli ihan ajanhukkaa ja opettajakin oli ihan daiju, mutta ah ja voi miten se olisi hyödyllistä osata paria kieltä lisää.

Siinäpä päällimmäisenä mieleen tulevia. Lisään vaikka kakkososaan, josko enemmän silmien takaa juttuja kaivautuu esille. Vastaavanlainen lista asioista, joita en tekisi toisin on kanssa punkemassa pintaan, mutta se odottakoon ensi jaksoon. Loppujen lopuksi kuitenkin tähän asti eletty elämä ja varsinkin lapsuus ja nuoruus on niitä aikoka jolloin minusta tuli minä, joten kuka tietää kuka minä olisin josko olisi silloin tiennyt mitä tiedän nyt 😀

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on Facebook
Facebook
Email this to someone
email
Kategoria(t): Perussettiä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

5 vastausta kohteessa Jos olisin silloin tiennyt mitä tiedän nyt

  1. Jarkko sanoo:

    Kohta 3 on kyllä niin selkeästi mielessä että. Miten sitä nyt olisi uskaltanut niitä toisia olentoja lähestyä varsinkin kun niin moni halveksuen tuhahteli niille opettajille näsäviisasteluille ja pulpettien kattoon liimaamisille ja muille ”toilailuille”. ”ne on niin lapsellisia!”. Muistatko tällaisia? Oikeassahan ne oli, mutta silti.

    Eihän sellaista eteeristä olentoa uskalla lähestyä. Sehän voi vaikka tuhahtaa! Turvallisempaa vain salaa katsella ja ihailla turvallisen etäisyyden päästä.

    • Markus sanoo:

      Sullon mun luonto.

      Tuohon salaa katseluun ja ihailuun täytyy vain lisätä vielä se ilta- ja yökaudet kestävä pohdinta siitä, josko se sittenkin ihastuu siihen rinnakkaisluokan jääkiekkoilijaan. 😀

      • Jarkko sanoo:

        Niin. Faija sen sanoi 5v sitten oikein hyvin. ”Että kun voisi siirtää päässä olevan kokemuksen lapsilleen, niin niiden ei tarvitsisi kompastua samoihin kiviin ja oppia kantapään kautta. Mutkun ei voi, niin ei voi”.

  2. Annika sanoo:

    Jäin miettimään, että jos olisin tiennyt silloin mitä tiedän nyt. Niin silloinhan voi kuvitella, että on opppinutkin jotain tähän ikään. Eli kaikella sillä tohinalla mitä nuorena meni onkin joku syy – oppiminen.
    Koululussa olisi voinut kuunnella toisellakin korvalla. Tavarat menevät kyllä hukkaan ihan entiseen malliin. Onneksi tykkäämis sotkut ovat takana päin.
    Nyt ei voi kun katsoa vierestä jälkipolven touhuilua ja toivoa parasta oppimista ja muistella välillä, että jäihän sitä henkiin sydänsuruista.
    Toivottavasti sitä on oppivainen yksilö.

    • Markus sanoo:

      Juurikin näin. Oppimista lie tapahtunut, jos kerran löytyy asioita joita tietää nyt mutta silloin ei 😀

      Varmaan tuon jälkikasvun haparointia seuratessa nämä jutut punkeekin mieleen ja sieltä julkaisuun asti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.