Olisin kyllä lepäämässä, mutta…

Joskus melkein kiukuttaa. Ja kylläkyllä, aikalailla voimaperäinen sana minulta 😀 ”Jos Markusta melkein kiukuttaa niin silloin on kyllä piru merrassa ja tilanne päällä” – olen kuullut sanottavan.

Tämänkertainen tajunnanvirta koskeekin tätä surullisenkuuluisaa sairaana työntekoa. Viikottain kuulee omalla työpaikalla, facebookissa ja ystävien kautta uskomattomia sankaritarinoita siitä, miten raahaudutaan työpaikalle suoraan leikkauspöydältä ohitusleikkauksen jälkeen tai lääkäriltä kolerakeuhkokuumehyppykuppadiagnoosi kourassa. Lähes poikkeuksetta saapumisen syyksi kuulee pitkän vuodatuksen kiireestä, töiden määrästä, päällikön pakottamisesta, asiakkaan vaatimuksista ja (miun lempparista) korvaamattomuudesta. Nyt ihmiset oikeasti!

Keneltä tahansa kysyttäessä sairaana pitää levätä. Keneltä tahansa kysyttäessä kipeänä töiden teko on hitaampaa ja vaikeampaa ja silloin tulee huonoa jälkeä. Kenen tahansa mielestä on suorastaan typerää tulla työpaikalle tarttuvan taudin kanssa ja pärskiä taudinaiheuttajia ympärilleen aiheuttaen pahimmassa tapauksessa suurtakin tappiota työnantajalle tai omalle yritykselleen. Vielä kerran: Kaikki tietää tämän! ja silti, päivästä toiseen ja viikosta toiseen kuulee samansuuntaista: ”Kyllä mie pystyn, pakko oli tulla, onpa paha olla, kuumetta sata astetta, kehkokuumetta kuulemma, köhköh, ei pysty hengittämään, kyllä mie kohta lähden kotiin.”

Miksi sitten töihin tullaan sairaana? Miksi luullaan, että se oma työpanos ja läsnäolo on niin korvaamatonta, että täytyy tulla työhön ja pahimmassa tapauksessa tartuttaa omat työkaverit ja asiakkaat? Mie olin luullut, että takavuosien agenttileffoista tuttu asenne ”kuusi luotia ylavartalossa ja reisiluu poikki pahikset nippuun” olisi nykymaailmassa jo menneen talven lumia, mutta selkeästi olin väärässä. Arvaisinkin, että tämän mielenkiintoisen käytöksen takana on jonkinasteinen itsekorostus ja oman työpanoksen yliarvioiminen. Enkä nyt tarkoita tieten tahtoen ja tahallaan tehtynä, vaan jollakin alemmalla tietoisuuden tasolla ajatus oman työpanoksen tärkeydestä viehättää niin paljon, että se ohittaa järkiajattelun.

Oletko joskus mennyt sairaana töihin vastoin parempaa tietoasi? Oletko jättänyt menemättä työterveyslääkärille sairauslomaa hakemaan ajatellen, että projektit seisoo jos en ole töissä? Minä ainakin tunnustan. Enkä myöskään epäröi tunnustaa, että maapallo olisi taatusti jatkanut pyörimistään jos olisinkin jäänyt kotiin sairastamaan. Ensi kerralla teepä seuraava testi:

  1. laita tavalliseen juomalasiin haaleaa vettä
  2. työnnä oikean käden etusormesi juomalasiin toista niveltä myöten
  3. pidä sormea lasissa parhaaksi katsomasi aika, ei kuitenkaan yli 10 minuuttia
  4. ota sormi pois lasista
  5. tarkkaile veden pintaa

Jos veteen jää sormesi kohdalle kuoppa olet korvaamaton ja joudut menemään töihin omasta kunnostasi ja diagnoosista riippumatta. Konkurssi uhkaa, saat potkut ja Yellowstone purkautuu ilman sinun panostasi työpaikalla.

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on Facebook
Facebook
Email this to someone
email
Kategoria(t): Perussettiä, Työhommia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta kohteessa Olisin kyllä lepäämässä, mutta…

  1. Hanna sanoo:

    Mää ainakkin olen niiiiin syyllinen!!! 😀

  2. Annika sanoo:

    Tulipa semmonen olo, että taidan seuraavan kerran sairastaa kotosalla. Eihän se ole mun murhe onko sijaisia. Sitä varten on olemassa pomot jotka murehtii. Onneksi töissä on tälle syksylle tullut semmoinen ilmapiiri, että sairaana töissä olevia ei pidetä sankareina. 😀

    • Markus sanoo:

      Sittenhän tämä kirjoitus lunasti jo tehtävänsä 😀 ja onneksi tosiaan ilmapiiri on muuttunut, eihän siinä sairaasta työnsankarista ole oikeasti kellekään mitään hyötyä, ehkä jopa päinvastoin.

  3. Niina sanoo:

    Mä olen varmaan todella outo/sairas/laiska taikka kaikkia noita koska jos olen kipeä, niin myös OLEN KIPEÄ, enkä mene töihin/kouluun. Tosin monesti tulee sitten kotona tehtyä niitä koti hommia jos suinkin vaan pystyy ja jos nukkuu kovastikkin niin ainakin siitä tulee ruoskittua itseänsä.

    • Markus sanoo:

      Erinomaisen totta tuokin, että niitä kotihommiakin tulee tehtyä eikä malta kotona sitten sairastaa. 🙂 Siitähän saisi tuohon parisuhdepuolelle mehevän kirjoituksen, että miten kotona saa sairastaa ja palvellaanko silloin sohvalle teetä 😀

  4. Essi sanoo:

    Mutta yksi, kokemukseni mukaan aika yleinenkin, syy sille miksi mennään sairaana töihin on syyllisyys, häpeä, silmätikuksi joutuminen. On ehkä tyhmää ja vastuutonta mennä sairaana töihin, mutta on HÄPEÄLLISTÄ maata kotona ja nostaa silti palkkaa!

    Kyse ei ole siitä että tuntisi itsensä korvaamattomaksi – tai edes työkykyiseksi – vaan siitä että ei kehdata nostaa sairausloman palkkaa ja samalla teettää töitä muilla.

    • Markus sanoo:

      Tunnistettu ilmiö on ehdottomasti tuokin. Varmaankin aika paljon myöskin riippuu työpaikasta ja sen ilmapiiristä. Teknologian ja muun teollisuuden piiristä löytyy varmaan tätä korvaamattomuutta ja ehkä sitten maanläheisemmistä puuhista häpeää ja porukan painetta tulla töihin.

      Vaikea asia kaikenkaikkiaan, mutta kyllä meille kaikille pitäisi kaikesta huolimatta se oma ja muiden terveys olla se päällimmäinen prioriteetti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.