perinteinen uusivuosiblogsautus

Uusivuosi on se erinomaisen perinteinen ja melkein jo kyllästymiseen asti kaluttu rajapyykki, jonka tullen käännetään katseet ja näppäimistöt enstä taaksepäin arvioitsemaan mennyttä vuotta ja sen jälkeen horatiomaisesti aurinkolasit nenälle sipaisten katse kääntyy eteenpäin hiukan utuisena ja horisonttiin tähyävänä arvioitsemaan ja ennustamaan tulevan vuoden edesottamuksia.

Mennyt vuosi on ollut rankka. Kokolailla tasan vuosi sitten Tytti sai kuukausien kamppailun jälkeen kakistettua ulos haluavansa eron. Ja siitä on edetty sopivia tapoja etsien ja kompromisseja tehden sekä kotona ja ammatillisesti että toki myös korvien väliä pontevasti tomuttaen. Joskus on mennyt pikkuisen penkan kautta ja joskus on tuurilla tai taidolla sattunut sopivasti ensimmäisellä yrittämällä. Kääpiöt vaikuttaa sopeutuneen ja tulevaisuudentoivot porskuttaa kukin omien edellytystensä ja ambitioidensa mukaisesti eteenpäin elontiellänsä ja hyvä niin. Ilona menee oman toivomuksensa mukaisesti uudelta vuodelta takaisin kouluun (ei toki samaan) ja kaikki sillä saralla vaikuttaa olevan olosuhteet huomioonottaen varsin vakaalla pohjalla.

Suuret kiitokset ja sydämelliset likisteet kaikille teille viime vuodesta. Olette erinomaisen tarpeellisia ja osallistumisenne miun elontiellä etenemiseen naamakirjatykkäyksin, viestein ja kuka mitenkin on ollut ehdottoman uskomattoman korvaamatonta. Erityisen suuret likisteet menee Suville, joka on tarjonnut lähes määrättömän määrän verran väistöasemamajoitusta, juttuseuraa ja kaikkea sen sellaista ihmiskontaktia, suorastaan terapiaa, joka edesauttaa eloa ja oloa sekä käytännöllisesti että henkisesti.

Tuleva vuosi onkin sitten ihan toinen tarina. Suurin osa elonopettelusta eronneena lie jo kokolailla taputeltu ja elo siltä osin lienee niinko uomissansa. Ihan varovaisesti ja pikkuisen olen jo saanut opittua itsenhuoltoa ja ohikiitävän hetken olen jo onnistunut olemaan ihan oikeasti itsekäskin, ostin esimerkiksi ihan itse itselleni sellaiset lakanat kuin halusin :D. Perinteisiä uudenvuodenlupauksiakin olen ajatellut tehdä: Ensi vuoden aikana opettelen ajamaan yksipyöräisellä ja juoksen maratonin. (Maratoni tosin on ollut tiedossa jo kauan, velipoika meni juoksemaan maratonin sinä vuonna kun täytti 42 enkä nyt ihan oikeasti ajatellut jäädä siinä kakkoseksi. Kestämätön ajatuskin 😛 ) Lupausten lisäksi tuleva vuosi lienee odotusarvoltaan ihan yhtä yllätyksellinen kuin mennytkin mutta toivottavasti ei kuitenkaan ihan samankaltaisesti.

Kaiken kaikkiaan uusi vuosi on erinomaisen hauska vedenjakaja ja väliaikapiste meille kaikille elämän vesiliukumäessä uikkareistaan kiinnipitäville ja lopullista loiskahdusta odottaville. Mitä lupauksia ikinä annattekin tai jätätte antamatta niin kyllä vuosien varrella tännekin kirjoitetut teesit vieläkin pitää paikkaansa:

Näihin hyvinkin henkilökohtaisiin tunnelmiin sen suuremmin maailmantilaa tai ilmastonmuutosta pohtimatta kaikille aivan erinomaisen tahtonnemukaista uutta vuotta 2015!

 

 

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on FacebookEmail this to someone
Kategoria(t): Perhe-elämää, Perussettiä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.