Valintoja, aina vain :D

Jostain omituisesta syystä mie olen tässä parin viikon aikana joutunut ja saanut puolustella, selitellä, opettaa ja arvottaa joitakin omia valintojani. Tai siis olen tullut uuteen ympäristöön ja tilanteeseen ja tottakai moisessa hämmentävässä ympäristönvaihdoksessa monet itsestäänselvyydet, automaatiot ja kaikkien aiemmin ympäristössäni viivähtäneiden  mieleen jo ”perussettinä Markuksen kanssa” painuneet omituisuudet pulpahtavat pintaan kuin ilmapatja pulleahkon aurinkolomalaisen alta. Mistä itse asiassa tullaan jo suoraan ja kulkematta lähtöruudun kautta uuteen valintaan: Miten mie suhtaudun tähän toisinaan lähes arvaamattomaan ja itsetutkiskelutilanteeseen?

Se, että miten mie siihen suhtaudun ei oikeastaan ollut tässä aivopierussa aiheena, vaan se hämmentävä havainto oman elämäni kautta kaikkeen muuhun suhteutettuna, että niistä pienistä ja isoista valinnoista koostuu oikeasti kaikki. Ja nyt innokkaimmat eturivissa istuu kiltisti ahterinsa takaisin penkkiin ja lakkaa huutamasta ”Wanha!”. Emmie sitä tarkoittanut. Miepä koetan aavistuksen avata sitä, että mitä mie yritän sanoa.

”Miten sie voit olla aamuisin noin hyväntuulinen?”

Nokun mie ihan oikeasti valitsen olla. Sen suurempaa salaisuutta siihen ei sisälly eikä minulla ole käytettävissäni sukupolvien ajan isältä pojalle kulkenutta salaista loitsua tai aamuhengettären kanssa kuudennessa ulottuvuudessa ennen heräämistä tapahtuvaa maagista yhdyntää. Mie olen valinnut olla hyväntuulinen aamuisin jo niin kauan, että miun ei tarvitse enää aamulla sitä tietoisesti ja ponnistellen tehdä vaan se on muuttunut automaatioksi. Ihan niinkuin mikä muu toiminta tahansa, se muuttuu harjoituksen myötä automaatioksi.

”Miten te voittekin olla noin oikeat toisillenne, ihan kuin te olisitte aina olleet yhdessä?”

No, me valitsemme olla. Joka päivä, viikko ja kuukausi, tarvittaessa vaikka joka minuutti tai vain kerran vuodessa me toteamme itsellemme ja toisillemme yhdessä ja erikseen, että me olemme oikeat toisillemme. Ei siihenkään liity Amorin kanssa sielullamme lunastettua salaista sopimusta, s-marketin takapihalta löydettyä Zeuksen varpaankynttä ja sen mystisiä voimia emmekä ole suurvaltojen salaisia agentteja joiden täytyy pitää kulisseja yllä uskottavuuden nimissa. Kun sen valinnan tekee tarpeeksi usein, sitä ei tarvitse enää perustella itselleen tai muille ja toisinaan mie olen onnistunut uskottelemaan itselleni minulla olevan jopa hauskaa.

”Miten sie voi olla noin, no, emmätiiä, tommonen?”

Katso edelliset kohdat. Ei se ole vaikeaa, se on valinta. Mie olen valinnut olla tämmöinen. Tietysti ja tottakai kasvuun, kehittymiseen, vanhenemiseen, kaljuuntumiseen, silmäkulmista rypistymiseen, kuulon heikkenemiseen, ajantajun hämärtymiseen ja kaikkeen sen sellaiseen liittyy se, että minkälaisena olemisen valinta on juuri minulle luontevin ja helpoin. Ihan niinkuin kaikki muutkin valinnat se voi olla helppo, kivuton ja luistava kuin sisätutkimus ultraäänellä tai tuskallinen, hankala ja äärimmäisen väsyttävä kuten eturauhasen höyläys tai suppotesti virtsaputkesta. Kannattaa suunnata ne omat valinnat sellaiseen suuntaan joka on kompromissi omasta ihanteesta ja omasta luontaistuoksusta.

Kaikenkaikkiaan minusta on kovin viihdyttävää kuulla naamakirjasta, lukea lehdistä ja keskustelupalstoilta ja kolumneista kovinkin sieluaviiltävää ja henkisillä kynsillä henkistä liitutaulua raapivaa hyttysen ininän lailla sointuvaa vuodatusta ja hyvinkin värikästä, seikkaperäistä, kaikenvianulkoistavaa avautumista niistä omista valinnoista.

Ihan niinko mein kääpiöt pienempänä:

-Kato, tuosta ku tekee tällee niin se sattuu. Ai! Näitkö? Siis tällee. Ai! Tuosta kohtaa ku tekee samallai, nii seki sattuu. Ai! ja tämäkin sattuu vielä. Ai!

Jos ne omat valinnat omasta elämästä, ajatuksista, olemisesta, heräämisestä, parisuhteesta, kastikemausteesta tai ihan mistä muusta tahansa aiheuttaa närästystä, pukamia, paperihaavoja tai rakkoja kantapäihin, niin ei minusta ole hirmuisen kaukaa haettu ajatus tehdä seuraavalla kerralla joku toinen valinta? Tai emmätiiä. Ai!

 

 

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on Facebook
Facebook
Email this to someone
email
Kategoria(t): Perhe-elämää, Perussettiä, Työhommia. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

7 vastausta kohteessa Valintoja, aina vain :D

  1. Jarkko sanoo:

    Harvinaisen (tai noh ei ehkä sittenkään tällä blogilla) tarkkasilmäinen ja oikein oivallettu kirjoitus.

    Aivotutkimuksen mukaan olet kovin oikeassa. Jenkkityylinen ”pitää päästää höyryt pihalle”-malli opettaa vain – juuri niin – päästämään höyryjä pihalle ensi kerralla herkemmin. Ei liene vaikea arvata mitä tapahtuu, jos ajattelee asioita pääosin positiivisen kautta.

    Mitenköhän saisi enemmän ihmisiä oivaltamaan tämän asian? Pakkoluettamalla suomen kansalle Markuksen blogia?

    • Markus sanoo:

      Kiits jälleen kaunokaisista sanasista 😀

      Emmie tiiä mitä tälle pitäisi tehdä, kun maailma on ihan tarpeeksi täynnänsä elämänhallinnan ja sisäisen sankarin saarnaajia. Mie olen tyytyväinen, josko nyt vaikka joku edes kerran tai kosteimmissa päiväunissa toisenkin kerran ajattelee näitä juttuja.

      Orgastisimmillaanhan tämä on silloin kun saa uskomattoman oivaltavaa ja asiantuntevaa palautetta 😛

  2. Otso Pulli sanoo:

    Hei,

    Kiitosta ajatuksistasi täältä myös. Komppaan, että pähkinänkuoressa olemme mitä syömme, ajattelemme ja teemme. Yksi kotitehtävistäni, nyt kun työttömänä on enempi aikaa itselle on juurikin harjoittaa noita positiivisista ajatuksista vastaavia hermoyhteyksiä. Negatiivisiä mieleen pukatessa pikaisen arvion jälkeen useimmat talletetaan takaisin muistiin kertoimella 0,0001 tai jotain sinnepäin. Kesälukemisena oli mainiot Buddhan aivot ja Tee itsestäsi mestariajattelija kirjat, joissa opetetaan enempi tietoon kuin uskomuksiin perustuvia käyttöohjeita aivoille. Sitten vaan harjoittelee säännöllisesti ja muistaa, että kehitys tapahtuu levossa. Eli lepoa riittävästi ja alkaa tuloksia tulla.

    • Markus sanoo:

      Hellurei, ja kiits kommentista.

      Omituisinta on minusta tässä yhteydessä se, että niin harva jotenkin ähmistyy ajatuksesta, että hyväntuulisuus olisi valinta. On niin helppoa ja yleistä sanoa: Nomuttakun sataa/tuulee/se teki sitä/ se ei tehnyt tätä/jokumuumikä ja sen takia olla naama nurinpäin 😀

      Täytyy varmaan joskus perehtyä tämän jalostumattoman aivopierun takana olevaan tutkimukseen ja kirjallisuuteen joskus.

      -M

  3. Päivitysilmoitus: Rakkaushommia | Kokovartalofiilis

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.