yhteensattumia

Jestamandeera sentään 😀 Tänään ajauduimme jonkinasteiseen seikkailuun, jonka kokemisen olisi välttänyt sopivasti mitoitetulla ja huolettomalla itsekkyydellä ja pienimuotoisella muualle katsomisella. Ja sunnuntai olisi ollut ihan niinkuin kaikki muutkin sunnuntait.

Kävin viemässä Ilonan tallille kuten jokaisena sunnuntaiaamuna ja suuntasin käskain takaisin kotia kohti ajatuksissa kasata takaisin yhteen liian moneen osaan purkamani Tytin polkupyörän takarengas. Kääntyessäni Turun moottoritieltä porintielle ja Nummelaa kohti tienposkessa kohtalaisen vaarallisessa paikassa viittilöi ulkomaalaisen näköinen mies pysähtyneen autonsa kanssa ohiajavia pysähtymään. Ilmeestä päätellen siinä hommassa oli kulunut jo jonkin aikaa ja empimättä laitoin vilkun päälle ja kurvasin eteensä tiedustelemaan josko voisin auttaa jotenkin.

– Bensa vissiin loppui, vaikka mittari näyttää puolta tankkia – totesi hän uteluuni hiukan suomea murtaen ja jatkoi juuri käyneensä ostamassa auton. -Kävipä huono tuuri.

Hetken harkintatauon jälkeen tuumasin parhaaksi napata jässikän kyytiin ja hakemaan meiltä kanisteri bensalle ja sitten pikapuoliin takaisin. Perhettäkin näytti kyydissä olevan, vaimo etupenkillä ja alle kouluikäiset lapset takapenkillä. Matkalla kanisteria hakemaan ja tankkaamaan herran kanssa niitä näitä haasteltiin, junalla olivat Loimaalta tulleet autoa noutamaan ja matkalla kotiin.

– Mistäs kaukaa olet Suomeen päätynyt? – Kävin kysymään matkan ratoksi ja sitten se pommi vasta putosi!

– Tulin Ouluun pakolaisena silloin ensimmäisessä erässä, aika pieni poika olin silloin…

Jumaleissön, mie olet ollut silloin Oulussa ottamassa vastaan sitä ensimmäistä pakolaiserää! Näyttämässä paikkoja, opastamassa kauppassakäynnissä ja kaikkea sen sellaista mitä nyt tropiikista pakolaisleiriltä täysin uuteen maailmaan kauas pohjoiseen tuleville ihmisille nyt opastaa pitää. Mie olen nähnyt tuon miehen silloin pienenä poikana! Varmaan ollut taluttamassa kauppaan ja pikkuisen myöhemmin pingistä pelaamassa ja aikaa viettämässä Syynimaalla. Ja nyt se pikkupoika on tuossa perheensä kanssa apua tarvitsemassa ja bensakanisteria miun luotani hakemassa 20 vuotta myöhemmin. Ympäri mennään yhteen tullaan, sano.

No, kanisteri kyytiin ja aabeeseen kautta takaisin autolle, tankkiin bensaa ja starttaamaan. Nohitto, eihän se käynnisty! Joku muukin siinä nyt siis mättää kuin pelkkä bensan uupelo. Mites nyt suu pannaan? Ilona pitää kohta hakea tallilta, miehen vaimo ja lapset jo jonnin aikaa auton takapenkillä ryytyneinä ja auto moottoritienposkessa. Nohö, perhe kyytiin meille käymään juomassa ja vessassa tietenkin. Kuinkas muutenkaan?

-Meistä on kyllä kovasti vaivaa… – Herra koitti tavata, mutta päättäväisellä otteella hiljensin mutinat.

Herra tavasi intternetistä auton myyjän numeron ja soitti siltä tiedon kiukuttelevasta bensapumpusta. Kiva. Se tieto, niin hyödyllinen onkin, niin juuri tällä haavaa ei paljon lämmitä, mutta voisihan sitä koettaa roplata. Kiikutan herran perheineen autolle bensapumppua ropeltamaan ja kipaisen Ilonan tallilta. Takaisin tullessa tarkistamaan pumpputilannetta, joka paljastuu lohduttomaksi. Pikainen tilanteenarviointi taas ja vaihtoehdot jäivät loppujen lopuksi yhteen: Audi köyden päähän ja Loimaalle 😀

Tytti katsoi kartasta matkan varrelta mukavan Liesjärven kansallispuiston paussipaikaksi, kahvia termariin ja matkaan. Tasaista seitsemääkymppiä matka sujui yllättävän rauhallisenmukavaisesti ja Loimaan keskusta tupsahti eteen kovinkin mukavan ajan jälkeen. (Meanwhile in Finland – moment, Loimaalla nähtiin tien viertä kulkevaa pientä jokea pitkin herran ajavan moottoroidulla laiturilla alavirtaan)

Auto pukattiin parkkiin ja herra kiristi minulta vielä osoitteen ja sanoi laittavansa kielloista huolimatta bensarahaa tulemaan postissa. 😀

Takaisintulomatkalla piipahdettiin uskomattoman luonnonkauniilla paikalla pikkuisen tallustelemassa silkkiöiden kanssa ja huristettiin kotiin saunanlämmitykseen.

Kuinka monen mutkan kautta ja kuinka monen eri päätöksen kautta me oikein päädyttiin tuohon tilanteeseen? Miten pienet ja isot asiat pitää mennä juuri tasan tarkkaan tietyllä tavalla, että noin käy? Olisiko herra tullut jossain muualla jossain eri tilanteessa vastaan, jos olisimme tehneet eri päätöksiä? Kuka tietää, mutta herkullinen juttu ja hauska sunnuntai siitä seurasi!

 

Jaa Facebookissa tai sähköpostillaShare on Facebook
Facebook
Email this to someone
email
Kategoria(t): Perussettiä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta kohteessa yhteensattumia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Varmenne * Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.